Tervola - SFC Ryynäsenniemi

Haukiputaalla valkeni lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä. Aamutoimien jälkeen lähdimme matkaan kohti Tervolaa, joka sijaitsee Kemin ja Rovaniemen. Matkalla ihastelimme Ohlavan tuulipuiston myllyjä, jotka näyttivät seisovan lähes paikoillaan katsoessamme niitä sivusta. Lähemmäs ajaessamme näimme siipien verkkaisen liikkeen. Lisää myllyjä oli rakennettu Rovanimen tien varteen.  

Pohjoiseen ajaessamme saimme muutaman sadepisaran niskaamme, mutta sadekuurot eivät ollleet kovin kastelevia tai viilentäviä. Rovaniemen tielle kääntyessämme taivaanrantaan kerääntyi uhkaavasti pilviä, mutta rankkasateita ei niskaamme tullut. Ryynäsennimelle saapuessamme ropisi hieman taajemmin, mutta sekin oli pian ohitse ja nurmikenttä kuivui lämmössä pian. Lounaan jälkeen tehdessäni aluekartoituksen kameran kera, kesätossuni pysyivät kuivina. Iltapäivä jatkui pilvisenä, lämpimänä ja melko aurinkoisena. Illalla sadekuuro kulki joenvartta pitkin muodostaen sateenkaaren, mutta sade ei yltänyt leirintäalueen puolelle. Lämpö on herättänyt pienet ja lujasti purevan ötökät, mutta toistaiseksi olemme säästyneet pahimmilta puremilta. Niitä on vaarmaankin luvassa lisää, jos keli pysyy lämpimänä.

Paikka on kaunis niemi Vähäjoen ja Kemijoen risteyksessä. Joet ovat leveitä ja tunne on kuin katselisi järven maisemia. Rohkea uimari kertoi lämpötilan olevan 11 astetta, joten virtaavasta vedestä tulee mieleen enemmänkin kotimaisemien kylmä merivesi. Itse en uskaltautunut heittämään talviturkkiani. Paleltaa pelkkä ajatuskin.

SFS-Caravan Napapiirin leirintäalue on hyvin hoidettu. Rakennukset ovat huolella rakennettuja ja suunniteltuja sekä sisäpuolelta siistejä. SFC alueet ovat kaikki olleet hyvin hoidettuja ja siistejä. Vaatimustaso on noussut 30 vuoden aikana roimasti sekä matkailijoilla että isännillä. Hintataso vaihtelee alueittain. Yleensä maksuun kuuluu sauna ja nykyään monessa paikassa on ilmainen wlan (täälläkin). Joissakin paikoissa sähkö on maksullista, toisinaan se kuuluu hintaan. Nykyään sähkölaitteet kuuluvat olennaisena osana karavaanareiden arkeen kahvinkeittimestä mikroaaltouuniin ja multimedialaitteisiin.

Tämän päivän kilometrisaldoksi kertyi 173 km ja aikaa välipalataukoineen sekä tietyömaineen noin neljä tuntia.

 

Sauna ja laituri

 

 

Keittiöstä löytyy uuni, mikroaaltouuni ja kolme tiskipaikkaa kuivauskaappeineen.

 

 

Naisten ja miesten vessaosastosta löytyy kaksi modernia suihkukoppia ja hyvät pitkäsäärisillekin sopivat vessakopit. Kaikki paikat ovat kiiltävän siistiä. Keittiö ja vessat suihkutiloineen ovat samassa rakennuksessa leirintäalueen toimiston kanssa. 

Haukipudas - SFC Rantasarka

Aamutoimien ja asahin jälkeen lähdimme lämpimästä Himangasta kohti pohjoista. Testasin samalla täppärin karttaa ohjelmoimalla reitin. Aluksi osoitin oli jälleen Kärsämäellä, mutta löysi oikean paikan kun lähdimme liikkeelle ja kipitti reittiä pitkin sinne, minne oli tarkoituskin. Raahessa teimme umpisolmun ajamalla tiukan vinkkelin risteyksen ohitse ja eksyimme samalla täydentämään muonavaroja ABC:n S-marketiin ja juottamalla autolle menovettä. Sen jälkeen pyörähdimme katsastamassa SFC Lohenpyrstön valtavan ison leirintäalueen. Pienen perheneuvottelun jälkeen päätimme jatkaa matkaa Haukiputaan tutulle alueelle osittain myös siksi, että huomisesta ajomatkasta ei tule ylettömän pitkää vaan tasoittaa kilometrimäärää kahdelle päivälle.

Kahden aikaan matkan varrelle sattui K-supermarket Liminganportti, jossa päätimme käydä syömässä, koska tiemainos hehkutti herkullista noutopöytää koko viikon ajan. Kaikki pointsit Kahvila-ravintola Katrin-Portin emännille, jotka selvittivät kärsivällisesti tarjolla olleiden ruokien sisältöä ja ainesosia sekä paistoivat lohiperhosen ilman kiellettyjä ainesosia. Vanhemmat herkuttelivat lasagnella ja chili con carnella ym. herkuilla. Ruoka oli hyvää ja siitä kiitin emäntää, joka tilauksen otti vastaan.

Muutaman tunnin ajelun jälkeen saavuimme Oulun seudulle, jossa riitauduimme navigaattorin kanssa kun se oli eri mieltä täppäriin ohjelmoidun matkan kanssa. Luotimme täppäriin. Se kannatti, vaikka navigaattori huomautteli koko matkan ajan, että käänny takaisin kun se on mahdollista. Viime kesän muistikuvat matkasta vahvistivat täppärin karttaohjelman oikeasta neuvonnasta. Kartalla liikkuva kursori auttoi kertomaan kuljimmeko oikeaan suuntaan. Loppumatkan ajan seurasimme alueen kylttejä.

SFC Rantasarkakin on isohko alue (157 paikkaa), mutta se on jaoteltu puiden ja pensasaitojen kanssa järkeväksi kokonaisuudeksi sen sijaan, että pari sataa vaunukuntaa olisi ujutettu isolle laakealle kentälle. Isännät ja emännät ovat täälläkin avuliaita ja opastavia kuten SFC alueilla yleensäkin. Talous- ja pesutilat vessoineen ja saunoineen ovat siistejä. Rantasarkan erikoisuus on sauna- ja suihkuvuorot. Saunauorot on jaaettu siten, että parillisilla numeroilla alkavat tunnit ovat naisille ja parittomat miehille. Suihkuvuorot on jaettu puolen tunnin vuoroihin naisille ja miehille.

Koska Rantasarkaankin on saapunut KESÄ eli sää oli aurinkoinen ja lämmin, kaivoi isä auton säilytystilasta tuolit esiin ja veivasi markiisin varjostamaan pahinta paahdetetta. Saunassa huomasin tänään, että ranteessani on kellonhihnan kohdalla vaalea rantu. Olen siis hieman ruskettunut sekä käsistä että jaloista, joille olen nyt kahtena päivänä antanut valohoitoa (1 h/päivä). Pelkäsin, että tänä kesänä rusketus koskee vain kämmenselkää ja naamataulua, joille aurinkolasit ja lippalakki muodostavat pesukarhunaamion.

Saunan jälkeen kävin aluekierroksen ja harjoittelin saunanutussani miekkasarjaa auton "pihamaalla". Melkein muistin koko sarjan ja vain kahdessa kohtaa piti pysäyttää ja pohtia, miten tästä jatkuu. Miekkana toimi tällä kertaa taikinalasta.

 

Meri ja alueen uimaranta, jonka välissä on tuulelta suojaava pieni kuusimetsikkö.

Himanka - hellepäivä

 

Päätimmekin pitää vielä toisen lepopäivän, koska tykästyimme Sautinkarin ympäristöön ja henkeen.
Aamutoimien jälkeen kävelin isän kanssa kasitien varteen kauppaan ja muonan täydennykseen. Sää oli vaihtumassa ja päivästä muodostuikin lämpimämpi kuin edellisistä. Takkia ei tarvittu ja päivän edetessä vähensin vaatetusta vähän kerrallaan. Kauppareissun jälkeen lähdin rantakävelylle kameran kera. Paikalliset neuvoivat polun lintutornille, josta olikin kiva näköala rantamaisemiin, vaikka en muita lintuja nähnytkään kuin lokkeja. Niemen nokasta löytyi kaunista ja lämmintä hiekkarantaa. Rantaruovikossa kasvoi merenrantakasvillisuutta ja kasviopasta oli taas kovasti ikävä. Joku herneen sukuinen kasvoi isona mättäänä ja tuoksui tosi makealle. Puskasta pöllähtäessäni meinasin törmätä lentoharjoituksissa olleeseen västäräkkiin, joka jarrutti täysin siivin koko pikkuruisella kropallaan. Osa sisarusparvesta istui sillankaiteella sirkuttamassa. Isolla nurmialueella tein päivän taijiharjoitukset ja retkeilyauton pihalla asahia, johon isäkin tuli mukaan. Sisämaan puolelta pilvistyi kovasti, mutta leirintäalueen taivas pysyi sinisenä. Tuulenliepeet vilvoittavat edelleen, mutta auringossa istuessani meinasin läkähtyä antaessani valohoitoa kalpeille säärilleni. Ei ihme, huoltotalon seinustalla oli yli 30 astetta eikä tuuli käynyt ennen kuin poistui penkiltä. Pääskyemo motkotti sekä minulle että poikasilleen kun istuin aivan räystään laitaan rakennetun pesän alla.
Mukava paikka viettää kesälomaa.

Kuvan purjepaatista kuvasin lahden rannalta laiturista.



Himanka: lepopäivä

Päätimme pitää lepopäivän ajelusta. Jäimme merenrannalle ylimääräiseksi päiväksi ja yöksi. Aamu oli harmaan pilvinen. Vapaapäivä alkoi aamujumpalla asahin merkeissä. Melkein muistimme ensimmäisen osan kokonaan, mutta järjestys taisi muuttua. Huomasin, että vanhemmat olivat tehneet DVD:n mukaan harjoituksia pidemmän aikaa. Isä toisti kaikki hauskimmat hokemat kuin suoraan nauhalta. Kehoverryttelyn jälkeen läksimme kävelylle kohti kasitietä. Tietä pitkin kulkiessamme olimme tuulelta suojassa, vaikka jokunen puhurin häntä meitäkin sivusi. Kun kasitie tuli näköetäisyydelle, päätimme kääntyä takaisin, mutta tulimme viheriän rakennuksen luo, jonka pihassa näkyi aittoja ja muita entisaikaisia vempaimia. Kävelimme pihatien kyltin luo, kun muistelin nähneeni kyltin museosta tullessamme tietä pitkin leirintäalueelle.

Himangan kotiseutumuseon etupihalla oli iso kivinen muistomerkki, jossa kerrottiin ihmisten kokoontuneen kyseiselle paikalle lähtiessään taistelemaan isänmaan puolesta. Museo oli koottu vanhaan koulurakennukseen. Siksi alakerran isoon luokkahuoneeseen oli koottu koulumööpeleitä: opettajan korokkeella pöytä, takana taulu, jolle oli piirretty koulun alue 1300-luvulla. Koulu ja leirintäalue olivat saaria ja vesi oli paljon korkeammalla kuin nykyään. Luokkahuoneeseen oli sijoitettu oppilaiden paripulpetteja, joista vanhimmat olivat koulun perustamisen ajoilta ja uusimmat sellaisia, joita minunkin ekaluokallani oli 70-luvun alussa. Suomen kartta oli historiallinen malli ennen toista maailmansotaa. Luokkahuoneeseen oli myös koottu paljon tietoa alueen historiasta valokuvin ja pienoismalli sahan alueesta, jolla leirintäalue sijaitsee ja jonka portin tuntumassa seisoo vielä sahan korkea tiilinen piippu.

Vanhaa opetusmateriaalia löytyi sekä vitriineistä että kirjakaapeista, mutta myöskin yläkerran seiniltä, jossa esillä oli maakunta aiheisia opetustauluja. Toiseen luokkahuoneeseen oli koottu kirkon vanhat urut, urkuharmooneita, singerin polkuompelukoneita, vahaa kirkon kirjallisuutta (tasku- eli matkaraamattuja ja virsikirjoja), aseita sekä esineistöä arkielämän eri aiheista kyökistä pelloille ja verstaisiin ja ruukkien työkaluihin. Luokan takana oli koulun keittiö, johon oli koottu kodinhoitoon ja kotitalouteen liittyvää esineistöä silitysraudoista astioihin ja perunajauhokoneeseen. Eteiseen oli koottu kalastukseen ja merenkulkuun tarkoitettua välineistöä sekä paikallisen liki 30 vuoden työretken matkamuistoja kaislahameesta haikalan purukaluston ja täytetystä piraijasta simpukoihin. Yläkertaan oli rakennettu opettajan asunto, lotan huone, pirtti päretelineineen sekä wanhaa tavaraa aiheittain eli kaikkea, mitä ihmiset ovat ennen vanhaan käyttäneet elinkeinoikseen ja elääkseen, esim. hylkeenpyydystykseen, kalastukseen, maa- ja hevostyön vehkeisiin, suutarin ja käsityön tarvekaluihin, aisa- ja lehmänkelloja (sai soittaa : ) ...

Pääsymaksu museoon oli 2 €. Olimme kesän ensimmäiset vieraat ja oppaina paikalla oli pari koululaista, joista poika oli kolmatta kesää paikalla. Isä kyseli esineistä lähes yhtä paljon kuin kertoi, mihin ja miten niitä on arkielämässä käytetty silloin ennen. Suurin osa tavaroista on peräisin paikkakuntalaisten omista tavaroista ja mm. vanhoja koulukirjoja tuodaan jatkuvasti vanhan koulun tiloihin säilytykseen. Vanhojen valokuvien kokoelma oli upea ja kertoi havainnollisesti työstä 1900-luvun alussa ennen koneaikakautta. Ikäväksemme kuulimme, että kotiseutuyhdistyksen taloudellinen tilanne on kehnonlainen eikä taloa lämmitetä talvella. Sen lisäksi, että esineistö on vaarassa tuhoutua, myös museon jatko on vaakalaudalla. Kun kesäkin on ollut suhteellisen viileä, ei talo ole lämminnyt kunnolla ja sisälläkin oli melko viileää. Takki tarvitaan niskaan, mutta museo on täynnä kiinnostavia asioita. Kannattaa tutustua, jos kaipaa Himangan kohdalla taukopaikkaa. Kahville voi tulla leirintäalueen portin kahvilaan. Käykää tutstumassa oman alueen ja vierailupaikkakuntien museoihin - pidetään kotiseutumuseot toiminnassa.

Himangan kotiseutumuseon, avoinna 18.6. - 4.8. ti-pe 10-16 ja la-su 12-16

Perunajauhokone on tuo puulaatikko, jossa on rattaita.

SFC Sautinkari Himanka

Tänään ajelimme 203 km pohjoiseen. Oikaisimme kasitielle Vähäkyrön ja Vöyrin kautta. Isolta tieltä oikaisimme näköalareitille rantaan ja saariin: Uusikaarlepyy, Pietarsaari, Larsmo ja Kokkola. Uusikaarlepyy oli kaunis puukaupunki meren rannalla. Siellä kävelimme torikierroksen, hoidimme pankkiasioita ottomaatin kautta ja joimme kahvit St1 asemalla. Saman kaupungin ABC S-marketissa täydennettiin auton ruokavarastoa. Pietarsaaren ajelun jälkeen kävimme lpunaalla ABC:n huoltamovravintolassa. Pienellä fixauksella jokainen löysi mieleistään syötävää. Pietarsaaren jälkeen aökoi todellinen luontoreitti. Paljon pieniä saaria, vettä ja siltoja. Lopulta köröttelimme taas kasitiellä kohti leirintäaluetta. Himangan leirintäalue on niemen nokassa kauniilla paikalla. Kuten SFC alueilla yleensä, tääläkin on hyvät huoltorakennukset saunoineen ja keittiöineen.

Sää on hellinyt meitä koko päivän auringolla, joko kokonaan siniseltä taivaalta kuten nytkin tai pienillä pilvilautoilla, kun olemme ajelleet sisämaan puolella. Kävelin lahden rantaa takaisin kasitielle ja takaisin sekä merenrannassa. Kun olin tuulen suojassa, teki mieleni riisua tuulipuku ja fleecekerrasto, mutta suoraan tuulessa, olisin kaivannut vielä lisää täytettä. Onneksi takin taskusta löytyy sormikkaat. Sauna odottaa.

 

Sautinkarin uimarantaa ja hienoa hiekkaa siellä onkin.

P.S. Vaikka Sautinkarilla ei ollut ilmaista wlania, toimi 4G yhteys internetiin vierailumme ajan loistavasti. Wlan-alueilla on enemmän häiriöitä myös puhelinverkkoyhteyksissä. Se kyllä korjaantuu itsestään kun aloittaa kirjalliset työt vasta yhdeksän jälkeen illalla.

Isonkyrön Orismala: SFC Lukkuhaka

 

Nakkilasta suunnistimme länsirannikolle, koska sinne luvattiin aurinkoista. Aurinko paistoi aamulla Nakkilassakin, jossa päivystin lataustolpan ääressä ladatessani kännykkääni elämää. Samalla tein aamuharjoitukset asahin ja taijin merkeissä ennen kuin kuljettaja antoi lähtömerkin.

 

Iltapäivällä ajelimme mutkan Kaskisiin ja ihailimme pientä rauhallista puutalokaupunkia meren ääressä. Kävimme mm. pizzeriassa vessassa, mutta kahvia emme sieltä saanneet ilman ruokailua. Jatkoimme matkaamme ja söimme voileipälounaan Närpiön Teboilin shop&delissä. Paikkakunnan näkyvimmät tuotantolaitokset näkyivät kummallakin puolella valtatietä pohjoiseen - kasvihuoneet olivat valtavan isoja.

 

Vähän ennen Vaasaa käännyimme itään kohti pilviä, jotka onneksi eivät ulottuneet Orismalan Lukkuhakaan. Matkaa kertyi tänään 279 km. Alue on siisti ja hyvin järjestelty sisältäen kauniin istutukset myös vieraspaikkojen alueella. Kaikki tärkeät paikat löytyvät: suihkut, saunat, vessat, tiskikamari ja huvittelualueet sekä aikuisille että lapsille. Auringonpalvojille löytyy lampi ja hiekkarantaa. Vain roska-astiat olivat minulle kätkettyjä, mutta alueen emäntä otti roskapussini mukaansa ja kiikutti jopollaan portille, jonne roskikset oli sijoitettu. Alkuillasta ilmainen wlan yhteys ei toiminut, mutta nyt sekin pelittää ja pääsin päivittämään blogini.

 

Ulkona on tälläkin hetkellä pettävän kesäisen näköistä. Sisällä autossa lämpötila nousi 30 asteeseen auringon paahteessa, mutta ovesta ulos mennessä kylmä tuuli lennätti lämmön harhaluulot kadotukseen. 

 



 



Nakkila: Salomonmäki

 

Ajoimme Hyvinkäältä Humppilan kautta Nakkilaan ja keli oli tällainen koko ajan. Parhaimmillaan ajoimme auringonpaisteessa kahden saderintaman välissä ja huonoimmillaan keskellä rankkasadetta. Lämpötila keikkui 13-15 asteessa. Illalla rauhallisella leirintäalueellamme aurinko pilkahteli pilvien raosta. Matkamittariin tuli 219 km. Salomonmäki on tutumpi leirintäpaikka golffareille ja laskettelijoille, joille alue on ensisijaisesti tarkoitettu, mutta muutkin retkeilijät ovat tervetulleita. Siisti paikka: vesipiste, tiskauspaikka, suihku, vessa, jätesäliöt ja tilattava sauna keittiöineen ja televisioineen, mikäli sellaista kaipaa.

 

 

 Vaikka auringonpaisteessa on mukavampi ajella, on pilvien pongaaminenkin valokuvaajalle mielenkiintoista. Pilvet ovat kuin sormenjäljet, ei yhtään samanlaista.

Kesäloma

 

Kesälomani alkaa juhannuksesta. Matka alkoi tiiliskivillä lastatun matkalaukun kera raideliikenteellä. Alkumatka aurinkoisin mielin ja kohti pohjoista mennen pilvistyen. Sateen uhka alkoi Järvenpäästä ja jatkui vielä Hyvinkäällä pisaroiden kun raahasin pakaasin nuoren kiinalaisen naisen avustamana portaita ylös.

Jos tekniikka ei potki ja katko, lisäilen tänne tunnelmia silloin kun ehdin. Matkapäiväkirjaa ajattelin silti pitää vanhanaikaisesti vihkoon kirjoittamalla, sillä sillä tekniikalla ei tarvitse pelätä sähkökatkoja tai verkkohäiriöitä ; )

Hyvää juhannusta!