Luontoa ajatellen

Huoltopiste: kaikki roskikset alueella jakautuivat kahtia, lajittelu biohajoaviin ja muihin jätteisiin. Vesipisteestä sai puhdasta vettä pulloonsa, jos uskalsi ottaa. Meikäläiset ostivat kiltisti vesipullonsa kioskista ja tuottivat lisää jätettä. Muuten oltaisiin maaduttu itse vessanpöntölle...

Vessan seinällä tietoa käsipyyhkeistä. Metsät saivat kasvaa rauhassa. Kiina on maa, jossa kasvavat puut kaivetaan ylös juurineen ja kuljetetaan uuteen kasvupaikkaan, jos ovat uuden rakennuksen tiellä.

Käsiä pestessäkään ei sovi lutrata ylen määrin vedellä, joka ei ole juomakelpoista.

Ja vielä ohjeet, miten pääsee kopista ulos, jos ei muista miten tavallinen vipulukko toimii. Vessa oli tosi siisti siihen nähden, kuinka monta tuhatta ihmisitä siellä oli tuonkin maanantain aikana varmaan käynnyt. Kieltämättä vessan hoitajiakin oli joka huussilla omansa ja pesuvälineitä käytettiin ahkerasti.

Expoihmiset

Pitkä rivi koululaisia tulossa maailman näyttelystä.

Hups! Vauhdissa ihastelin pieniä istuimia ja takarivistä tuli päätön. Sellaista se on kun yrittää pysyä ryhmänsä vauhdissa eikä ehdi sommittelemaan ; )

Tyynenmeren alueen paviljonkeja ja eläväisiä esityksiä. Paljon ihmisiä lähellä lavaa ja aika monta kurkkimassa kävelysillan kaiteen takaa. Tämä kuva on otettu portailta kun kaikki muutkin ryhmän jäsenet kurkkivat samaan suuntaan.

Iltakuvia Exposta

Augingon laskiessa alkoi valojen leikki maailman näyttelyn rakennuksissa. Taustalla muun kaupungin valoja. Joen puolella vesisuihkut antoivat oman osansa valokarnevaaliin.

Paviljonkeja

Kiertelimme Maailmannäyttelyn alueella yhden iltapäivän. Aikaa olisi varmaan mennyt ainakin viikko, jos olisi halunnut käydä kaikkialla. Jonot joka paviljonkiin olivat pitkät, vaikka sanoivat Suomen paviljongin jonon hurahtaneen puolessa tunnissa. Tosin jos olisimme tienneet, olisimme voinneet kävellä jonojen ohitse suoraan sisälle, jos olisimme ilmoittaneet kansalaisuutemme ja sehän olisi käynnyt ilmi puhumalla härmän kieltä. No, emme tienneet, joten vain osa jaksoi jonottaa, sillä ensimmäisenä päivänä siniseltä taivaalta porottava aurinko helli meitä liki 30 asteen voimalla. Kahdenkymmenen asteen hyppy ylöspäin tuntui yhtä mullistavalta kuin vastaava pudotus palatessa.

Venäjän tornit hykerryttivät käsityöihmistä. Kuvia löytyy monelta kantilta.

Afrikkalaiset rakennukset olivat värikylläisiä ja kirjavia.

Kroatialla punaista ja valkoista. Reikäjuustosta en muista enää minkä maan rakennus eikä se käy ilmi kartastanikaan.

Pohjoismaat olivat hyvin yksimielisiä paviljonkiensa väreistä vaaleilla sävyillään. Alla Tanskan fillariterassi.

Olemisen kaupungin seinät kasvoivat ja versoivat.

Kiinan paviljonki siintää alueen reunasta reunaan ylittävän käytävän takaa. Alueella käveltiin sekä maan päällä että silloilla niiden yläpuolella.

Kaikkiin pavilljonkeihin ei päässyt jonottamallakaan vaan liput piti tilata etukäteen. Tyydyimme ihailemaan Kiinan rakennusta ulkopuolelta.

Yhdyskäytävän lasitötteröstä sai mielenkiintoisia kuvia. Illalla se oli valaistu ja vaihtoi väriä kuin kameliontti.

Expon mainoksia

Shanghain maailmannäyttelyn mainoksia oli joka puolella Kiinaa ja Shanghaissa ihan joka paikassa. Tässä metron katossa roikkuvassa käsituessa (siis pidetään käsin kiinni jos seisotaan melko täydessä metrossa, jossa istumapaikat ovat jo loppuneet) kahdella kielellä.

Tämä kyltti mainosti olemisen kaupunkia eli infrastruktuuria ympärillämme: rautatieasema, junia eri aikakausilta, kaupunkirakentamista, energiaa, vettä jne. En muista ehdinkö napata kuvaa mainoksesta, joka oli maalattu roska-auton kylkeen. Todennäköisesti en...

Shanghain metrotunneleiden seinissä oli eri kokoisina näitä värikkäitä julisteita.

Nappasin niistä kuvan ohimennen kun marssimme reipasta tahtia ohitse.

Suunnittelulle ja sommitteluille ei jäänyt hirveästi aikaa, sillä eksyminen muusta joukosta tapahtuu yhden herpaantuneen hetken aikana kuten huomasin Lijiangissa yhtenä iltana. Lijiang oli pieni valtavaan Shanghaihin verrattuna ja toiset löysivät meidät pian.

Shanghain Pudongin lentokentälläkin oli maskotti heiluttelemassa jäseniään.

Märät kengät

Enteellinen kuva Itäkeskuksen kenkäkaupan alennusmyyntikorin äärestä toukokuussa. Kotona oli Espanjan tuliaisina tuodut oranssin väriset kapistukset, joita käytän nykyisin puukenkien sijaan roskiskeikoilla. Ovat mukavammat jalassa ja turvallisemmatkin kun eivät ole liukkaat.

Tässä kiinalaiset versiot runsaammilla aukoilla ja puolet halvemmatkin. Ostin ne Guilinissa kun kiinalaiset kangastossut kastuivat heti kättelyssä ensimmäisellä reissulla. Guilin otti meidät vastaan juhlallisesti ukkostaen ja rankkasateella. Vettä lillui joka puolella ja varsin reippaasti. Olivat juuri sopivat kapineet vetisiin retkiin. Eivät lipusuneet eivätkä jalat jäänneet litisemään märkiin kenkiin. Hyvin palvelleet toin kotiin asti.

Tältä näyttää ukkovarvas kaksi viikoa sen jälkeen kun se jää keijukaismaisen kiinattaren korkokengän alle. Eccon sandaalit eivät antaneet suojaa iskulle eikä keijukainen ollut prinsessan sukua kun ei huomannut "hernettä" tossunsa alla. Ihmetteli vain miksi olin niin kärsivän näköinen. Tuiputsiita oli ihan turha odottaa vaikka kuulin sen monasti kiinalaistenkin suista heidän tönittyään jättimäistä olemustani. Joillekin oli tarpeeksi iso herne.

Taas ruokasanastoa

Kiinassa ensimmäisellä viikolla oli puhetta valokuvien laittamisesta webbialbumiin kaikkien nähtäväksi. Eräs ryhmän jäsen kysyi huolettomasti, että olikos se piparjuuri se sähköpostiosoite, josta ne linkit tulee. Nauratti, että mieleen oli jäänyt sen olevan jotain syötävää. Kun ajattelin kirjoitella päiväkirjamuistojani, päätinkin perustaa ihan oman blogin matkoille. Aloitetaan nyt tällä viimeisemmällä ja kerätään myöhemmin muistoja muilta matkoilta, sillä kyllä niihinkin löytyy päiväkirjamerkintöjä. Matkakumppaneille onkin varmaan jäänyt mieleen minusta kolme asiaa. Joko kuljen vangitsemassa maailman mielenkiintoisia asioita kameran avulla tai kun kulku hetkeksi rauhoittuu, kirjoitan päivän tapahtumia ylös vihkooni. Kolmanena tietysti sitten ruokavalioni, joka sisältää mahdollismman vähän suolaa ettei tasapainoelimen vatupassi mene sekaisin.

Kuva on ottu kaksi viikkoa sitten Shangain maailmannäyttelystä kun aurinko laski sillan taakse. Pimeällä sillassa välkkyivät sateenkaaren väriset valot.