Koruntekijän paja

Korntekijän työpiste Lijiangissa.

Seinällä kokoelma nyörejä ja lankavyyhtejä...

... lisää lankaa ja naruja sekä valmiita tupsuja ...

... lokerikossa helmiä.

Koruntekijä heilui vähän ennen työpisteen kuvaamista taijin pyörteissä. Kuvatessa Mestari Kevät ja Mestari Koruntekijä keskustelivat sopivasta aamutreenipaikasta. Minä sukelsin syvemmälle peiton lämpöön ja jatkoin uniani toisten mennessä aamuharjoituksiin. Lomieni ykkösvaihtoehtona ei ole aikaiset aamuherätykset etenkin kun aivotoimintani herää vasta pari tuntia aamiaisen jälkeen.  

Huone majaatalossa

 Kylppärimme oli hulppea ja kotoisan oloinen. Voi kun minullakin olisi näin upea vati pesualtaana. Vastaavanlaisia näin 2006 matkallamme Pekingissä, jossa oli maalattu kala-allas.

Lisää kotoisuutta toivat sänkyjen peitot ja tyynyliinat. Kuviointi oli suurin piirtein samaa kuin minullakin. Pussilakanassani laukkailee muutama kirjava hevonen vihreällä ja sinisella pohjalla. Eivät olleet muumipeikkoja kuten kotona, mutta leppoisan näköisiä nalleja kuitenkin. Sen verran ehdin muihinkin huoneisiin vilkaista, että aihevalikoima jatkui niiissäkin, vaikka värimaailma olikin jokaisessa erilainen.

Käsityöläisiä

Lijiangin vanhan kaupungin sokkeloiset kujat olivat täynnä erilaisia käsityöpajoja, pikku kauppoja ja ruokapaikkoja. Kaupoissa myyttin ihan kaikkea teestä musiikkiin ja videoihin, mutta pääasiassa erilaisia käsityötuotteita, joita pajalaiset väkersivät myyntityön ohessa.

 Valokuvaaminen hämmensi tätä nuorta taititeiljaa niin, että yksi viiva meni millin verran vinoon. Minä en mitään eroa huomannut, mutta kokemuksesta tiedän, että mokat korostuu tekijän silmissä taivaallisiin mittoihin.

 Hopeaseppiä oli paljon. Erilaisia koruntekijöitä ja helmitöiden kaupustelijoita valtavasti.

 Vaatteita, kangas asusteita ja räätäliliikkeitä joka lähtöön.

Puutöitä, työssä mestareita ja nuoria kisällejä.
Jotain minäkin ymmärsin. Poika totesi innoissaan äidilleen Kiinaksi: "minä osaan, minä osaan!"

Kaikkea ei voi ostaa, mutta kuvata voi. Lijiang oli toisen käsityöläisen paratiisi ja monen idean lähde ;)

Kukkivat kukat

Suurin osa kukista on kuvattu hotellimme sisäpihalta, mutta jokunen kukka ja pensas kaupungiltakin niistä paikoista, joissa kukat oli istutettu ohikulkijoiden iloksi. Muuten ne melkein kasvoivat talojen pihoilla.

Vuoristomuotia

 Leppäkerttupöksyt

 Upeita kankaita. Vahinko, että hukkasimme pöksykaupan ... tai ehkä ne eivät olisi kuitenkaan minun päälleni mahtuneet vaikka olisimme sen uudelleen löytäneet...

 Lierihattu suojaa auringonpaisteelta.

 Kansallispukumuotia muksuille

 Salsahameet olivat muotia 1979 Euroopan kierroksellamme.

 Upeita helmikirjontatöitä hameissa ja puseroissa ja hinta sen mukainen.

Lijiangin vanhakaupunki kauppoineen oli käsityöihmiselle aarreaitta. Vaikka kaikkea ei voi ostaa niin aika monesta paikasta sain kuvan mukaani.

Kuvasanakirja

 Lijiangissa kieli kirjoitettiin kuvin. Sitä oli maalattu talojen seiniin ja matkamuistoihin. 

 Onneksi löytyi myös Dongba Hieroglyph Dictionary eli paikallisen kielen kuvasanakirja.

 Ei ihan ummikkona tarvinnut aloittaa käännöstyötä. 

Tässä pari kuvaa sanakirjasta. Jotkut kuvat ovat ihan selviä, mutta joidenkin kanssa on hukassa. Esim. talon seinässä kuva, joka kertoo olevansa järvi, muistuttaa äkkiseltään koirankakkaa, joten hupaisia käännösvirheitä saattaa tapahtua.

Häät

Heti ensimmäisenä päivänä vanhassa kaupungissa kierrellessämme ja kauppojen tarjontaa tutkiessamme törmäsimme hääkulkueeseen, jossa morsian siirretään vanhojen tapojen mukaisesti sulhasen kotiin. Parina muunakin päivänä näin vastaavia kulkueita, mutta en niin läheltä kuin tämän. 

Kallista kahvia

Eräänä sateisena päivänä Lijiangissa olimme suunnitelleet käydä katsomassa paikallista temppeliä, joka oli rakennettu kukkulan laelle. Kukkulalta oli mainio näköala yli vanhan kaupungin kattojen, mutta temppeeliin emme päässeet, sillä se oli suljettu. Takaisin tullessamme osuimme kahvilaravintolan eteen, jossa mainostettiin kahvia. Sinne menimme sisään. Huonetoverini tilasi kurpitsakeittoa. Listalla oli myös italialaisia herkkuja kuten pasta annoksia ja pitsaa. Minä tilasin listan ainoan kahvin, jota ei oltu pilattu kermalla, maidolla tai sokerilla: Amercan coffee (ekspresso kuumalla vedellä). Kahvilta se maistui ja maltaita se maksoi, 35 Yuania eli noin 3,50 €. Kuppini vierestä löysin lusikan, jossa oli valmiiksi taivuteltu "Uri Geller" tyyliin. 

Infot, kyltit ja mainokset

Vanhan kaupungin opastekyltit olivat lähes kaikki puisia. Numero 66 ravintola oli paras paikka matkani ajalta. Sopivasti lihaa, täytteenä vihanneksia, ei liikaa mausteita eikä ollenkaan suolaa. Jes, tämän paikan kokki osaa soveltaa kiinalaista keittiötä poikkeavalla ruokavaliolla. Erinäisistä sattumuksista johtuen kävimme siellä syömässä melkein joka kerran.

Vessoja ei ollut montaa ja kun sattui kohdalle niin melkein sinne oli mentävä tosin käytin hotellimme vessaa enkä käynyt testaamassa paikallista yleistä käymälää. 

Yksinkertainen Kiinan kielen oppitunti numeroin: ar -si - ii - liu ... nelosta en osaa lausua oikein vieläkään ... ravintolan nimi.

 Opaste ja tiedote kukkulan temppelille, joka kuitenkaan ei ollut avoinna vaan rakennustelineiden valtaama ja myllätty paikka. Ovien edessä portaiden ylätasanteella vanhemman puoliset herrat pelasivat tien tukkeena.

 Moraalisia ja hyvän käytöksen ohjeita asukkaille ja turisteille.

 Kekseliäs majatalon kyltti.

Suomalaisia naurattanut kyltti vuorenrinteillä. En saanut selvää, mistä oli kyse, mutta valokuvia näyttää olevan ko. sivuilla ja aika mainiot näkymät vähän matkan päästä  löytyikin. 

 Majatalo esittelyjä.