Mennään Lappeenrantaan mutkan kautta

Aamulla lähdimme ennen kymmentä kohti Kotkaa. Ilman lämpötila näytti 18 astetta ja tien 26. Reilun tunnin ajon jälkeen olimme Kotkassa. Aino (gps) ei tuntenut Saponkatua, joten se ohjelmoitiin Kotkan keskustaan ja ajelutti pitkin peltoja kun uusi moottoritie oli tuntematon osuus sen päivityksissä. Täppärin kartta jumitti Kotkan esikaupunkeihin. Onneksi ajo-ohjeet jäivät ruudulle. Aino käski kääntymään takaisin jos mahdollista kun tottelimme täppärin ja kaupungin omia opasteita.

Pääkokki ja kuljettaja lähtivät kaupungin kiertoajelulle siksi aikaa kun itse menin tutustumaan Suomen maantietoon biologian merkeissä eli vesielämään järvistä jokiin ja meriin. Maretariumin akvaarioissa pohdin, että kumpikohan mahtoi olla ihmettelyn aiheena, katsojat vai katsottavat. Tiesin, että kalojen lasi peilasi niiden omia kuvajaisiaan, mutta silti jiossakin akvaarioissa fisut tuntuivat seuraavan minun ja muiden liikkeitä. Noh, kaikkihan me säteilemme 😉 jollakin tavalla. Paras allas oli minun mielestäni se, joka oli koko talon korkuinen, ja missä kalat uivat katsojan yli.

Minulle jäi ylimääräistä aikaa kävellä Sapon vesipuistoalueella ihailemassa vesipuutarhaa ja patsaita. Maretariumin ja kahvilan työntekijät antoivat hyviä vinkkejä, missä ehtisi vierailla sillä aikaa kun toiset kiersivät junan kyydissä tutustumassa Kotkaan: vesipuisto ja patsaspromenadi.

Kotkasta lähdimme Haminaan lounaalle. Taas oli Ainolla pasmat sekaisin kun uudet tiet kulkivat missä sattuu. Haminaan löysimme valtion opasteillakin. Upseerikerhoa hakiessamme kiersimme muutaman kehätien ympäri ennen kuin katseemme osui tiilirakennukseen. Onneksi Haminan ympyrät olivat pieniä. Lounaaksi saimme vähäsuolaisia kaalikääryleitä ja miedosti sokeroitua appelsiinikiisseliä. Just passelia meikäläisen lautaselle. Lounasta sulattelimme kiertämällä bastionin valleilla ja kesäteatterin rakennelmiin tutustuen.

Pian jatkoimme matkaamme yhä kohti itää. Ohitimme Lelun ja Piispan viitat. Pellot ovat rehevän vihreitä ja metsissä näytti kasvavan kivikekoja. Rajamarketista ostin pullon vettä ja naureskelin hauskalle lehmää esittävälle patsaalle. Kohta käännyimmekin jo pohjoiseen tielle 387. Tällä tiellä bongasin viitat, joissa kerrottiin paikoista Kavala, Leino ja Rumpu. Teimme uteliaan minikiertoajelun graniittilouhoksen pihamaalla ja huristimme kukkaronnyörejä kiristellen ohi Ylämaan kivikorujen.

Täppäri itsepäisesti väitti olevansa Kotkassa. Onneksi se sentään haki kiltisti ajo-ohjeet Lappeenrannan Huhtiniemen leirintäalueelle, vaikkei kertonutkaan, missä virallisesti olimme. Aino käski kääntyä ympäri kun keskustan sijasta seurasimme telttamerkkejä. Löysimme mm. paikkakunnan lentoaseman ja Mariannekarkkien tehtaan.

Huhtiniemessä söimme välipalan ja kävimme suihkussa. Lintuset lauloivat, oravat loikkivat kuun kumottaessa melkein täytenä vaaleansiniseltä taivaalta. Huhtiniemi on siisti leirintäalue lähellä keskustaa. 

Mutkien matka kesti 9 tuntia ja kilometrejä kertyi 225.

Kuvat lisätty 1.7.2015.


Viite: Kaakko - Kotka, Hamina, Miehikkälä ja Vironlahti - menovinkit