Etelä-Karjalan kiertoajelu

Eilisestä viisastuneena hyppäsin kesäisempiin pöksyihin ja nakkasin farkut vaatehyllyyn. Öljysin paljaaksi jääneet nahkanpalat kun eilen suihkussa huomasin saaneeni hieman väriä nahkoihini. Kellonremmin kohdalla on valkoinen rantu. Kuljettajan mielestä manasimme sadetta ja kylmää pukeutumisellamme. Lappeenrannan torilla ollessamme aurinko verhoutuikin pilviin, mutta kylmä ei silti ollut. Torilta löytyi mansikoita ja kauppahallista paikallista leipää sekä muikkuja. Kirkkomaan läpi kävellessäni kuvasin alueen rakennuksia kun kaksi paikallista nähtävyyttä pyysi kuvamaan itsensä. Enempää ei ollut aikaa rupatteluun, sillä pääkokki ja kuljettaja vipelsivät jo puiston toisella laidalla. Lappeenrannan satamassa kävin katselemassa Hiekkalinnojen sankareita.

Matka jatkui 6-tietä itään. Ohitimme mm. Mansikkalan, Imatran kosken ja Saimaan kanavan. Leveää Vuoksea ihailimme vain moottoritien sillalta. Mansikkalassa en ole aikaisemmin käynyt, mutta molemmat vetiset elementit olen kakarana nähnyt. Sen sijaan poikkesimme Lohelan käsityöpuotiin kahville ja välipalalle. Pistimme ison sämpylän runsaalla lohitäytteellä kolmeen osaan. Puodissa oli myytävänä kohtuuhinnalla taoksia ja käsitöitä. Isän avustuksella sain itsestäni peikonkuvan. Matkallamme ohitimme lisää mielenkiintoisia paikannimiä: Kopsala, Heinärikkilä, Untamo, Kuutoskankaantien ja Laikko. Änkälässä alkoi sataa ripotellen ja Parikkalassa saimme taajemman kuuron niskaamme. Se meni äkkiä ohitse, mikä oli hyvä asia, sillä ihailimme juuri silloin ihmispatsaita ITE taiteilija Veijo Rönkkösen puutarhassa. 

Aino (gps) sai raivarin, kun käännyimme päätieltä ja ajoimme kierroksen Parikkalan keskustassa. Kävimme samalla ihailemassa sen kaunista puukirkkoa. Sisällä oli äärimmäisen rauhallinen tunnelma kun sain olla siellä kahdestaan nuoren oppaani kanssa. Tosin taisin tehdä kummallisia kysymyksiä, joihin hänellä ei ollut vastauksia (esim. onko lamput alkuperäiset vai tehty myöhemmin sähköistyksen aikana). Parikkalan seurakunnan sivuita löytyy myös Uukuniemen kirkon tiedot. Se on saman kokoinen ja näköinen kuin Parikkalan kirkkokin. Ajoimme sen ohi matkatessamme Uukuniemen Papinniemeen yöksi.

Eteläinen Karjala on täynnä mielenkiintoisia paikan nimiä: Savikummunsalo, Kesusmaa, Mykkiinikivet (nähtävyys?), Kirjavala, Maironniemi, Tarnala, Kumpu, mutta Kalasatama on varmaan sitä mitä nimelläänkin väittää. Sellainen oli Uukuniemessä vähän ennen Papinniemelle kääntymistä.

Leirintäalueella on uudehkot ja siistit rakennukset. Niemen molemmin puolin oli mahdollisuus leiriytyä veden läheisyyteen. Männikkökangas tuoksui hyvältä ja molemmin puolin hiekkarantainen. Kaunis paikka, vaikka pidempiaikainen oleskelu vaatiikin eväsrasian päivityksen. Huoltorakennuksen ravintolasta voi tilata buffaloburgeria pahimpaan nälkään. Osa paikallisista vieraili siellä autolla, osa veneellä. Harvempi eksyy Papinniemeen, sinne ajetaan tietoisesti. Kannattaa silti käydä, vaikka pidempi oleskelu keventää kukkaroa.

Muikkujen paistoa varten kokosimme ulkokeittiön katoksineen, pöytineen ja tuolineen. Kuljettaja toimi kalamestarina, pääkokki taikoi lisukkeita ja mintä toimin avustajana kalan kuivaamisesta tavaroiden juoksuttamiseen. Lappeenrannan tuoreet kotirannan muikut olivat tosi hyviä.

Ilta oli lämmin, mutta yhdistetty roskis- ja valokuvauskeikkani keskeytyi kun kuulin jyrinää. Järven toisella puolella oli synkkää ja ikävää sadeharsoineen. Pakkasimme ulkoisen olohuoneemme takaisin autoon ettei tarvitse kalusteita märkinä pakata. Istuin ulkona kirjoittelemassa päivän tapahtumia vihkooni ja ihailin lokkien kalastusta. Päivä tummeni ja viileni, mutta sadepilvet pysyivät toisella puolella lammikkoa.