Pala Pohjois-Karjalaa

Papinniemellä sataa ripotteli, mutta sää oli synkistä pilvistä huolimatta lämmin ja aurinko paistoi satunnaisesti. Aamutoimien jälkeen huristelimme matkaan, mutta pysähdyimme pian Uukuniemen kirkolle. Kiersimme kirkon ympäri, mutta kirkko oli suljettu alkuviikon. Laskimme talvisodan sankareita kirkkomaalta 200 kappaletta. Surkia tilanne pienelle paikkakunnalle menettää yksi sukupolvi sodalle. Ei ihme, että jotkut talot ovat autioituneet ja katot sammaloituneet. Muut Uukuniemeläiset on haudattu muutaman kilometrin päähän metsäiselle rinteelle.

Niukassa saimme kiinni sadakuuron. Pian ylitimme maakunnan rajan Pohjois-Karjalaan ja tienviittojen mäet muuttuivat vaaroiksi. Ehdinkin jo tovin katsella, että maasto oli muuttunut kumpuisemmaksi ja mäkien takana häämötti aina toinen kukkula. Huristimme Kiteen kautta Tohmajärvelle, Katri-Helenan kotipitäjään. Siellä ilmojen haltija ei meitä suosinut vaan kaupan parkkipaikalle saapuessamme heitti vettä kuin paljusta kaataen. Vähän aikaa odottelimme, mutta sitten vedimme takit niskaan ja sukelsimme veden sekaan. Paikallinen postinhoitaja neuvoi pankkiautomaatille lisäkaneetilla "ette voi eksyä" - eikä eksyttykään. Aino (gps) vain sekosi vaihteeksi. Nappasin täppärin avuksi ja suunnistimme sen avulla perille. Matkalle jäivät Ruppovaara, Raativaara, Hyypiä ja Palo.

 

SFC Hietajärven alue sijaitsee 492-tien Kiihetelysvaaran päässä. Tien toisella puolella on teollisuutta, jota saattaa jäädä katselemaan pitkän vihreän kauden jälkeen, mutta onneksi alue on sangen pitkä ja näkyy tielle eikä ohi ajamisen vaaraa ole. Aino olisi halunnut ajattaa tien toiseen päähän ja pyysi kääntymään ympäri. Portille törmäsimme kuljettajalle ja pääkokille tuttuihin ihmisiin kotimaisemista. Joka reissulla on jostakin päin maailmaa tuttuihin reissaajiin törmätty. Pihahuoneen kokoamisen jälkeen syötiin lounas ja iltapäiväkahvit nautittiin tutussa porukassa. Kirjuri yrittää muistaa kaikkien nimet. Ilma oli viilentynyt navakoiden sadekuurojen aikana. Ripsi täälläkin vähän, mutta suuremmat veden olomuodot kiersivät leiripaikkamme. Rannalla tuulee. Vaihdoin shortsit farkkuihin ja nykäisin fleecen päälle vielä takin.

Iltasaunassa oli tungosta ja vielä lämpimässä vedessä tehdyn iltapesunkin jälkeen saunassa oli vain seisomapaikkoja. Aikamme seisottuamme, saimme reilun vartin lämmiteltyä istuenkin. Karavaanarisaunassa kuulee koko maan murrekirjon, mutta metkointa on paikallisten puhujien oman kielen kuunteleminen. Paikallinen asukas kertoi saunamatematiikan olevan mahdoton yhtälö. Koskaan ei tiedä pitkän kylpyajan 17.00-22.00 hiljaisinta hetkeä. Ruuhkaa on loma-aikaan, kesä-heinäkuussa, kun kulkijat ovat liikkeellä.

Isännät asustavat alueen laitoja. Vieraspaikat on koottu lähelle porttia, saunaa, vessoja ja kesäkeittiötä. Vieraspaikat on numeroitu keltaisilla puukukkasilla ja alue on merkitty selvästi. Leikkipaikka on aidattu ja muksuille löytyy autoja ja tramboliineja. Kangasmaastossa kukkii puolukat. Jos hyvin käy täältä löytyy marjoja syksymmällä. Kalamies kertoi järvestä nousevan isompaakin kalaa. Eilen kuulemma 3,5 kiloinen kala.