Keski-Suomenkin alueella on vinkeitä paikan nimiä: Mämmensalmi, Koukkuniemi, Kotakennäänsalmi (siltoja ja vesistöjä), Koulunpohja, Kangashäkki (tie 13), Lannevesi (koivu- ja mäntymetsää), Linna, Kusiaismäki (laskettelua), Pajupuro (taas yksi tilkkutäkkitie 633), Nikaranperä, Mahlu, Pylkönmäki (olipa paljon valkoisia lupiineja, yleensä sininen on dominoiva), Kukko (Multia).
Ähtärissä (tie 18) maakunta muuttui Etelä-Pohjanmaaksi ja Kummitusluoman kohdilla näkyi pieni punainen mökki, jonka kohdalla kaikki lupiinit olivat vaaleanpunaisia. Poimitaanko täällä pois ne värit, joita ei haluta omalla tontilla leviävän? Mitä kertoo pohjalainen sielunmaisema nimistä Pihtisulku ja Inha? Näkyipä siellä muutama tuttu sukunimikin, mm. Soini ja Lehtimäki. Maakuntarajan mukana tielle tuli enemmän tilkkuja ja sähköjohdot muuttuivat ilmajohdoiksi. Keski-Suomen puolella ne eivät enää seurailleet pylväissä teiden varsilla.
Tuuriin saapuminen tiedettiin, sillä lähiteille tuli äkillinen liikenneruuhka. Karttaa tarvitiin kun haluttiin tietää, minne mennään. Lomien alku ja sadepäivä oli saanut ihmiset hakemaan oheistoimintaa ja kaikki lähialueella oleilijat ryntäsivät Tuuriin pieneen kyläkauppaan vai pitäisikö sanoa kauppakylään.
Ällistyttävä paikka. Liekö tuhannen ja yhden yön sadut olleet omistajien lukemistoa aikoinaan. Vartti parkkipaikan löytymiseen, puoli tuntia oikealle ovelle, ruoka - mahdoton yhtälö, kahvila oli lähes tyhjä. Sieltä saimme välipalaa, jossa hinta laatu suhde oli kohdillaan. Kolme täytettyä leipää ja kahvit, yhteensä vajaat 14 €. Peräkammari ja kahvilan seinustat olivat koko paikan arvoasteikkoni yläpäässä. Kokoelma sisälsi Suomen historiaan liittyviä kauppatuoteita, joista museotkin ovat kateellisia. Vessat sopivat sisäisesti talon ulkoiseen maailmaan ja satuimme juuri sopivaan aikaan ennen ryntäystä. Patsaat olivat kiveä, vaikka näyttivät muovilta (tositarkoituksella vai ei?). Ihmisten vilinä ja puheen kakofonia saivat tasapainoaistini sekaisin. En halunnut jäädä tänne enää. Ihailin seiniä ihmisten yläpuolella. Kävimme kurkistamassa kassarivistöön ja sen taakse, samoin aikamme käveltyämme saman firman ruokakauppaan, jossa hälinä oli siedettävällä tasolla. Kävelimme ulos, kiersimme rakennukset ja talsimme takaisin autolle. Ajoimme takakautta pois alueelta. Emme jääneet tivoliin emmekä yöpyneet - huomiseksi on luvattu yhtä ikävää säätä. Lisää ruuhkaa Tuuriin. Vaikkei paikka sinällään tehnyt vaikutusta, olen onnellinen niiden puolesta, joille se tuo suoraan tai välillisesti töitä. Nostan hattua kulkukauppiaan jälkipolville, jotka ovat osanneet laittaa markat ja eurot pyörimään.
Kuljettajalta tuli yöpymiseen liittyvä selvityspyyntö. Leirintäalueen karttaa katsellessani paikaksi valikoitui Peräseinäjoen SFC Kalajärvi. Se oli lähinnä. Niinivaaran, Sikosaaren, Timattimaan ja Paston nimet vilahtivat ohitse. Leirintäalue sijaitsee lähellä tietä, mutta kuitenkin niin kaukana ettei liikennemelu kuulu. Edessäni häämöttää järvi. Sade loppui Tuurissa ja täällä aurinko yritti paistaa pilvien lomasta tosin illalla järven toisella puolella pilvet olivat tumman puhuvia ilmassa oli sähköä.
Isolla alueella on rutinoitunut ja hyvä vastaanotto. Isäntä/emäntä kävelee autolle vastaan, ottaa jäsenkortin ja antaa tilalle nipun paperia sekä pikaopastuksen rakennuksista ja muista tärkeistä asioista kuten sauna-ajasta, jonka ehdimme jo unohtaa. Kaksi fillaroivaa apuisäntää ohjaavat toiveen mukaiselle paikalle sekä avustavat auton/vaunun paikalleen asentamisessa ja turvavälien mittaamisessa. Kirjuri täyttää yöpymiskaavakkeen ja palautelomakkeen, minkä jälkeen kipittää perunapussi kainalossa ja harja kourassa kohti keittiötä, jonne saa vielä paikalliselta lisäopastusta kun lukee talojen seinäopasteita keskellä pihaa (satuin aloittamaan siitä toisesta rakennuksesta).
Lounaan jälkeen lähden etsimään tietoa sauna-ajasta. Pääkokki palasi tiskaamasta ja halusi tutustua leirintäalueen putiikkiin ja kierrätyskeskukseen. Sauna-aika varmistui apuisännältä 18-21. Isolla alueella tapahtumatiedotus hoidettiin vielä kuulutuksillakin - erinomaista, ei tarvinnut arvailla. Saunaosasto on samantapainen kuin SFC Tilkunpellossa Lammilla. Sauna on tilava eikä yksin tarvitse seiniä katsella. Uima-ranta on yleinen ja leirintäalueelta sinne on lyhyt matka.
Iltapalan jälkeen pääkokki valtasi ruokapöydän pasianssiin. Päiväkirjan ja ajatusten kirjaamista varten kiipesin makuukammarin puolelle ja myöhemmin palasin takaisin etuosaan muiden kömpiessä nukkumaan. Vahinko, etten tänään ehtinyt kuvaamaan ympäristöä. Jos aamulla ei sada, niin ehkä sitten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti