Kymmenen jälkeen ajoimme Norjan rajan ylitse. Päivä oli harmaa ja alkumatkan sateet olivat lähinnä sadesumua, jonka joukkoon sattui muutama ropiseva pisara. Vettä juoksi maisemassa muussa muodossa - lukemattomossa puroissa, järvissä ja leveissä jokiuomissa. Ihailin tunturien vihreän värin kirjoa - koivuissa, havupuissa, kanervikossa, suon kasvustossa. Kaikkialla väriläikkinä kevään ja alkukesän kukkasia. Suopursua kasvoi matalina pensaina. Niittyleinikin joukossa oli tanakampaa, mutta isompaa versiota, joka paljastui kulleroksi. Karigasniemessä ihailin pihlajien valkoisia kukkia ja Utsjoella tienpientareen metsätähtimättäitä.
Seurasimme jokea, joka puikkelehti tunturien välissä alhaalla laaksossa. Tie mutkitteli joen vieressä kiiveten rinnettä ylös ja toista alas. Välillä kurvasimme tiukkojakin mutkia, mikä oli palkitsevaa kuvaajalle kun kurkottelin kuljettajan selän takaa etuikkunan maisemia. Osa matkasta oli hyvää tuoretta juuri päällystettyä tietä, mutta osa matkasta poukkoiltiin ja pompittiin sen verran rajusti, että kuvaaja tyrmäsi nenänsä ja otsansa kamerallaan. Joskus piti ottaa taijin opit käyttöön ja istua mahdollisimman rentona samalla kun tähtäili maisemaa kameralla. Kolmen päivän naksuttelun jälkeen akussa alkaa olla virta vähissä. Pitäkää peukkuja, että järkkäri pelittää vielä huomennakin. Sitten saattaa olla taas sähköäkin saatavissa ... ehkä. Onneksi kännyn pystyy lataamaan suoraan auton pistokkeesta. Se puhuu samaa kieltä isän täppärin kanssa.
Karigasniemessä kannattaa käydä lounaalla Tenon eräkievarissa. Ruoka on huippuhyvää ja erikoistoiveet otettiin huomioon. Paikka on entinen kauppa ja se on somistettu omintakeiseen tapaan. Sisustusideoita voi etsiä sillä aikaa kun annoksia valmistetaan. Kievarista voi varata huoneita, ravintolassa on siistit vessat ja televisiosta löytyy samat kanavat kuin kotona toisella puolella Suomea (minulla ei ole kotona maksullisia kanavia). Annosten hinnat olivat samaa luokkaa kuin Helsingin ravintoloissa, mutta hyvästä ruoasta kannattaa maksaa. Paikan pitäjinä on nuori mukava pariskunta.
Utsjoella yövymme Camping Lomakylässä. Pieni ja näpsäkkä alue sijairsee aivan Utsjoen keskustassa. Sosiaalitiloissa olisi toivomisen varaa. Hinta on suunnilleen sama kuin viime yönä, mutta vessat eivät ole yhtä siistit. Huomenna ei ole aamusuihkua, sillä sen hinta on 20 centtiä per minuutti. Eipä tullut mieleen kerätä kotona kolikkoarmeijaa matkalle mukaan. Yleensä kaikki automaatit toimivat eri sortin rahoilla. Onneksi päivä on ollut pilvinen ja viileä. SFC alueet ovat hemmotelleet meidät piloille ; )
Ylämäki, alamäki, töyssyjä ja kurveja sekä Lapin kaunista luontoa - matkaa kertyi tälle päivälle 315 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti