Taivalkoskelta Raatteen tielle

Helle on saapunut myös Pohjois-Suomeen. Aurinko on paistanut pilvien lomasta 27 asteen voimalla. Vilvoittavaa tuulta olemme maistelleet vain Suomussalmen keskustassa järven rannassa lounastaessamme. Muuten tuulen voima on ollut heikonlaista. Vettä suolalla ja ilman on mennyt reippaanlaisesti. Tasaisesti olemme taapertaneet ja taukoja pidetty sopivin väliajoin, mutta illalla olo oli kuin keitetyllä spagetilla. Suihku teki hyvää ja olo raikastui kummasti.

Tänään on tutustuttu kirjallisuuteen, kulttuuriin ja historiaan. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja museoiden pihoille oli hyvä ajaa, vaikka kaikille muistomerkeille ei ollut parkkipaikkaa. Molemmissa paikoissa olen käynyt vuonna 1978 kun olin ensimmäisen kerran karavaanari ja kartanlukija. Silloin pidin karttaa nurin päin ajaessamme etelään. Nykyään hahmottaminen on helpompaa, vaikka kartta edessä on pohjoiseen ja ajosuunta etelään.

Jokijärvellä Kallioniemessä on Kalle Päätalon lapsuuskoti, joka on nykyään museoalueena. Viimeksi kun kävimme, se oli yksityisaluetta ja katselimme pihapiiriä kauempaa. Kalle kuvailee Tyrävaaran upeita maisemia Tyräjärvelle. Ajoimme Jokijärvelle sitä kautta ja ihailimme samoja näkymiä. Kotitalon rannasta on myös kauniit näkymät järven yli vastarannalle. Romppasensalmella nautimme välipalaa. Samalla kohtaa yövyimme edellisellä kerralla. Itse en ole Päätalo virtuoosi, mutta ammatin vuoksi olen joutunut asiaa sivuamaan tutustuessani perustietoihin. Isä on lukenut koko tuotannon ja sosiaalisena tapauksena ajautui juttusille toimittajan kanssa tänään. Haastattelua voi lukea ensi keväänä Päätaloa käsittelevästä aviisista.

Kuva Unohdetusta vonkamies patsaasta Kalle Päätalon lapsuuskodin pihalla.

Sotahistorian puolelle mennään kun ajetaan Raatteentielle. Tien alussa on nykyään museo, jota ei silloin 36 vuotta sitten ollut. Museon ulkopuolellakin oli sotametallia esillä. Osa oli häkissä kuin eläintarhassa konsanaan. Museon puolelta pääsi tarkemmin katsomaan häkkikatoksessa olevia panssarivaunua ja panssaritorjuntatykkejä. Sisällä oli lisää välineistöä aseista pukuihin ja valokuvista filmeihin. Museossa oli myös kahvila ja hyvät wessat sekä esitteitä monella kielellä. Ajoimme Raatteen museotietä niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Puomit sulkivat tien eikä rajavyöhykkeelle päässyt. Aidan takaa jatkui kärrypolku kohti Venäjää. Rajalla olisi ollut mahdollisuus tutustua Rajavartiolaitoksen museoon. Museon sijasta ajoimme takaisin Suomussalmelle ja tutstuimme matkan varrella muistomerkkeihin. Raatteentien taistelut ja Raatteenportti

Tänään seikkailimme 312 kilometrin edestä ja päädyimme Kiantajärven leirintäalueella. Molemmat eläimelliset havainnot ovat leirintäalueelta. Raatteentielle ajaessamme, alueelle johtavalta tieltä ryntäsi pannalla varustettu poro. Illalla leiriytyessämme, rannalla laidunsi aasi. Kasvihavainnot ovat aamulta. Kylmäluoman järvessä kasvoi mielenkiintoisia kukkia (Järvisätkin). Vesi oli niin kirkasta, että näin niiden juurille pohjaan asti. Palatessani järveltä, näin rinteessä laajan Vanamojen rihmaston. Hyvä, että aamun lämmössä teimme sarjan asahia. Illalla olimme niin lämmön pehmentämiä, ettei kukaan jaksanut eväänsä heilauttaa.

P.S. Ihmettelimme myöhään illalla leirintäalueella kuuluvia eläimellisiä karjahduksia, jotka selvisivät seuraavana aamuna. Saksa voitti ylivoimaisesti MM-jalkapalloilun pelin. Tiesin, että illan upea vaalenpunaisen kirjava auringonlasku tuskin sai moisia riemun purkauksia aikaan. Ei semmoisesta innostu kukaan muu kuin innokas valokuvaaja, joka yleensä nauttii luonnon ilmiöistä hiljaisesti itsekseen myhäillen.