Suonenjoelta Suolahdelle katselin, että koiranputket ja lupiinit ovat vaihtuneet angervon kukkiin, ohdakkeisiin ja horsmaan. Kauniita mattoja niistäkin syntyy kun tarpeeksi isoja alueita saavat vallatuksi. Myös kanerva on alkanut kukkia männiköiden ja kallioiden liepeillä. Hyvin hoidetut männiköt ovat sykähdyttävää katsottavaa kuparinpunaisin ja ruskehtavin rungoin ja vihertävine latvatöyhtöineen.
Teiden 72 ja 69 risteyksen kohdalla kävimme lounaalla. Paikan nimi oli Koskelo. Hieman emmittyäni söin normiruuan siitäkin huolimatta, että oloni on jokseenkin epämukava jossain vaiheessa päivää ja aiheutan hajuhaittoja ympäristölleni. Lounas oli hyvää maidosta huolimatta: lihapullia ja pottuja tai kanaa ja riisivihanneksia sekä salaattia ja leipää. Tie 69 oli mukava näköalareitti - kyliä, harjuja ja vesistöjä.
Uuraisia lähestyttäessä pohdimme ehdimmekö perille ennen kuin synkät pilvet kastelevat maiseman. Linnuntietä järven yli leirintäalueelle oli matkaa vajaa kaksi kilometriä, mutta järven kiertämä tie tuplasti enemmän. Tiukkaa teki, mutta pilvet voittivat ja Kyynämöisen kylän jälkeen alkoi sataa vettä ukkosen jymistessä ympärillä. Isäntä opasti meidät sateenvarjo keikkuen lähimmälle paikalle ja kuljettaja lupasi tulla ilmoittautumaan heti kun sade hellittää. Keitimme kahvia ja söimme mansikoita odottaessamme ukkoskuuron ohitusta. Vesisateen jälkeen tutustuimme alueeseen kävellen. Samalla etsimme kesäsaunan, joka sijaitsee hiekkasärkän toisessa päässä ja sen molemmilla puolilla lainehti vesi. Ukkoskuuro ei raikastanut ilmaa vaan sää oli yhtä painostava ja kuuma. Kuljettaja ja pääkokki päättivät käydä illemmalla suihkussa.
Minä menin saunaan, jossa modernit suihkutukset hoidettiin kuupalla ja pesuvadilla. Katossa roikkuu ämpäri, johon kaatamalla sai aikaiseksi suihkun jos halusi. Onnistuu se pesu kuupankin avulla, joten loiskuttelin vettä niskaani. Kylmä vesi tuli järvestä ja kuumaa lämmitettiin padalla. Sekoitettua sopivan lämmintä vettä oli puljussa. Sauna oli kuivan kuuma ja varpaat meinasivat kärähtää lauteilla kävellessä. Toisen vierailijan kehuessa uimarannan hyvää hiekkapohjaa hämmästytin itseni käymällä uimassa. Hupsista, talviturkki jäi järveen. Olo oli hyvä ja vilpoinen eikä ahdistava kuumuus läiskinyt kostella ilmalla, vaikka kävelinkin hissukseen hiekkasärkkää pitkin autolle.
Iltateen aikaan taivas pimeni hiljalleen ja synkät pilvet saartoivat niemen uudelleen. Ukkonen jymisi ja paukahteli. Salamat välkkyivät ja yksi paukautti kunnolla suorana viivana pilvistä maahan vähän matkan päähän. Reilun vartin satoi kaatamalla ja hiekkatie oli täynnä lätäköitä. Iltasuihku oli kuulemma hieman haasteellista, koska sähköt eivät toimineet. Aurinko laskee ja iltataivas on melko kirjava.
Autopaikkamme sijaitsee ihan västäräkkiperheen kotipesän naapurissa. Koko illan olemme seuranneet lintujen ruoka- ja siivousreissuja pesäpuskaan ja ulos. Toinen hykerryttävä lentotaidon mestarinäyte saatiin pääskysiltä, jonka poikaset istuivat televisioantennin piikeillä. Emot pyrähtivät kerta toisensa jälkeen tuomassa syötävää ja kiepsahtivat heti uudelle reissulle. Luonto-ohjelmaa ilman töllötintä ... piti vain varoa ettei törmännyt siivekkäisiin lähtiessään ulos autosta.
Muutaman lepopäivän jälkeen matkustamisen rutiinit tuntuivat olevan hukassa ja matka tuntui pitkältä, vaikka kilometrimäärä oli melko vähäinen moniin muihin päiviin verrattuna. Kilometrejä mittarin mukaan tuli 198. Ehkä tukahduttavan painostavalla kelillä ollut jotain tekemistä asian kanssa.
Lisätietoja SFC Hietasaaresta, jonka ylläpitäjäjoukkoon kuuluu kekseliäs käsityöihminen : )
P.S. Huoltorakennusten tilat olivat siistejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti