tiistai 16. elokuuta 2016

Rastila Camping, Helsinki

 
 
Nyt on yövytty myös naapurissani Rastilan leirintäalueella (SFS Caravan lerintäopas). Alue oli lähes täysi, mutta viikonloppu kului rauhallisesti ja häiriöittä. En muista, että alueella olisi ollut mitään isompia häiriöitä sinä aikana kun olen sen naapurissa asunut. Tietty grillituotteiden tuoksu on sopivalla tuulella leijaillut korttelin asukkaiden nenään ja potkupallon isot kisat ovat herutelleet eri kielisiä hurraa huutoja, mutta niitä saattaa kuulua myös naapurin olkkarista, jos parvekkeen ovi on auki.
 
 
Toimiston takapihalta voi vuokrata fillarin käyttöön lähialueretkeilyä varten.
 .
 
 
Rastlan uimarannalta näkyy Kallahden ylittävä silta, jonka kautta myös metrot kulkevat kaupungin keskustaan. Myös Puotilan puolella on uimaranta. Tänä kesänä vesi on korkealla ja peittää suositut onkipaikat.
 
 
Rastilan kartanossa oli aikaisemmin maukas lounasravintola. Ehkä osittain epämääräisen tulevaisuuden vuoksi ravintola on suljettu.
 
 
Alueella on neljä huoltorakennusta, joissa on keittiöt liesineen ja tiskipöytineen sekä ruokapöydät. Toisessa rakennuksessa sijaitsee vessat, suihkut, pesutilat ja hoitopöydät. Kaikki paikat olivat siistejä vielä iltasella. Siivousaikaan aamusella rakennukset olivat pois käytöstä.
 
 
Vesipisteitä oli useita eikä kanistereita tarvinnut kanniskella pitkin aluetta.
 
 
 
Suoraan edessä metroaseman vieressä on Siwa, joka on auki lähes kellon ympäri. Lerintäalueen portti jää pysäköintitalon varjoon oikealle. Portin lähistöllä on leirintäalueen puolella nakkikiskavankuri, josta voi hakea huikopalaa grilliruoasta voileipiin ja salaatteihin.
 
 
Alueella on hyvät ja selvät opasteet. Tässä telttailualueen kulmaa ja alla vuokramökkialue. Mökkejäkin on vuokrattavana eri kokoisina ja hintaisina. Naapuritontilla oleva koulu toimii kesäisin hostellina, mutta palautuu opetuskäyttöön koulujen alettua ja portti alueelle oli suljettu.
 
 
 
Huoltomökin opasteet.
 
Matkailuvaunu- ja autojen alue oli asfaltoitu tasaiseksi. Oma alue on selvästi merkitty ja jokainen paikka oli eroteltu pensaikolla. Paikat olivat läpiajopaikkoja ja koko aluetta kiersi huolto-ajotie, joka näppärästi kiersi huoltotilojen ja jätepisteen kautta kohti porttia.
 
 
 
Alue halutaan siirtää Sipoon korpeen, josta puuttuu koko infrastruktuuri ja jonne pitää rakentaa ihan kaikki, mm.sähkö, lämpö, valot, jätevesi, juomavesi, huoltorakenenukset, jätteenkeräys, kadut ja tiet sekä joukkoliikenne. Mökkejäkään ei voi siirtää sellaisenaan, niillekin pitää tehdä perustukset, viemärit, tuomarit ja tuhannet muut piuhat ja putket. Onko leirintäalue muka pienempi paha luonnonsuojelualueiden kyljessä kuin asuinalue? Nythän leirintäalue on käytettävissä koko vuoden ympäri ja toimii monelle kodin korvikkeena. Rusakot pomppivat totuttuja reittejään sekä kotikorttelissani että lerintäallueella.
 
Kuvassa vasemmalla oleva asuinalue sijaitsee myös entisellä leirintäalueen osalla, myös minun kotini. Naapurini kertoi penskana leireilleensä oman talomme kohdalla olleiden kuusten juuressa. Lisää uutta rakennetaan metroaseman läheisyyteen. Ilman erinomaista metroyhteyttä minäkään en olisi Rastilaan muuttanut, mutta se uhkaa nyt kaupunginosan virkistysalueita.
 
Alueen muutettaminen tiheään rakennetuksi kerrostaloalueeksi ei ole mukavaa etenkin kun myös Meri-Rastilan puoleiselle ulkoilualueelle on suunniteltu rakennettavan asuntoja. Pururata, retkeilyalue grillipisteineen ja onkipaikkoineen ovat myös uhan alla. En muista, jäikö pirunpelto suunnitelman ulkopuolelle vai jäikö se rakennussuunnitelman jalkoihin.
 
Kaupunkilaiset ovat varpaillaan kun harraste- ja viheralueisiin halutaan rakentaa asuntoja. Malmin lentokenttä on samanlaisen uhan alla, samoin osa keskuspuistoa, josta halutaan lohkaista pala rakentamiseen. Sattumalta tunnen jokaiselle alueelle vähintään yhden puolesta puhujan. Olen siis  allekirjoittanut lähes jokaiseen adressiin nimeni ;)
 
Edellisessä kirjoituksessa linkki adressiin ja Vuosaaren tietoihin.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Rastilan leirintäalue

Rastilan leirintäalue sijaitsee naapurissani. Turistit kotimaasta ja ulkomailta ovat kiitelleet sen sijaintia metroaseman vieressä. Yöpyminen palvelujen keskellä, 20 minuutin juna-ajelu pääkaupungin kulttuuriin ja tapahtumiin, on ainutlaatuista.

Erinomaisten kulkuyhteyksien vuoksi se myöskin on vaarassa kadota matkailijoiden käytöstä. Kaupunki haluaa rakentaa paikalle kerrostalojen keskittymän. Leirintäalue siirtyisi kaupungin laidalle eikä yhteydet keskustaan olisi enää niin vaivattomat kuin tähän asti. 

Mikäli haluat säilyttää erinomaisen retkeilypaikan, käy tutustumassa adressiin.. Allekirjoita ja jaa linkkiä eteenpäin muille retkeilijöiden.  

Lisää aiheita, Visitor Vuosaari


lauantai 18. heinäkuuta 2015

Ukkoskuuroja

 
Hyvinkään
 
 
 
taivas
 
 
torstaina
 
 
 
ja perjantaina.
 
Vuorotellen auringonpaistetta, ilma seisoo ahdistavan painostavasti kahden rintaman välissä, tuulenpuuskia ennen rankkasadetta tai raekuuroa sekä satunnaista jylinää. Ukkospilvet liikkuvat harjun rinnettä edestakaisin muristen ja purevat toisiaan hännästä.

Matkablogiin saattaa tulla satunnaisia lisäyksiä, mutta arki- ja harrastekirjoitelmat siirtyvät Rusinan Pipanoiden puolelle.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Tuusulanjärvi

Eilinen ajomatka vanhaa Lahdentietä Hyvinkäälle loihti ajatuksen Tuusulanjärven kulttuurikohteista. Järven voi kiertää fillarilla, autolla tai juosten - kukin tavallaan. Näkymät ovat vaihtelevia maalaismaiseman viljelykasveista historialliseen rantatiehen ja moderneihin taajamiin.
 
Päivä oli aurinkoinen ja lämpötila nousi yli 20 asteen kun taivas oli kirkkaan sininen. Kuljettajan toiveesta järvi kierrettiin vastapäivään ja aloitettiin tutusta leirintäalueesta, joka ennen vanhaan oli täynnä kuhinaa, mutta nykyisin aika hiljainen, vaikka sijaitseekin lähellä Järvenpään keskustaa, historiaa ja kulttuuria.
 
Leirintäalueen lähellä sijaitsee Alvar Aallon arkkitehtuuria, taiteilijakoti Villa Kokkonen. Teimme ohimarssin autolla. Seuraavaan kierrokseen olisi ollut reippaasti odotteluaikaa. Ulkoa talo ei ole kummoinenkaan. Tyypillinen 70-luvun laatikko "alvarimaisuuksilla", mutta kenties se olisi yllättänyt sisäpuolelta.  
 
 
 
Tuusulanjärven etelärannan tuntumassa sijaitsee Tuusulan suurin taajama Hyrylä, joka tuntuu muuttuneen valtavasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Toki tietä 45 on ajettu silloin tällöin Helsinkiin tai takaisin Hyvinkäälle, mutta ei silloin ole jääty tutkimaan taajamaa tarkemmin. Karavaanareilla on outo vaisto, jonka perusteella tutka vie lähimpään vankkurikauppaan. Samalla alueella oli koneliike, jonka paraatipaikalta löytyi traktoreiden museokappaleita.
 
Ikävä kyllä mainio ruokapaikka Krapi on suljettuna heinäkuun ajan. Ajoimme tarkoituksella ohi tykkimuseon (Ilmatorjunta) ja vahingossa Lottamuseon. Samalle jarrutukselle sopi myös Halosenniemi, jonne poikettiin. Parkkipaikoista oli pulaa, mutta aikamme pyörittyämme, löytyi tilaa vielä yhdelle. Aurinkoinen päivä oli saanut kulttuurin kuluttajat liikkeelle, minkä lisäksi Tuusulan kunta teki kunnallisteknisiä töitä lähimaisemissa, jolloin parkkipaikkoja oli tavallistakin vähämmän.
 
Halosenniemi on paikka, josta on upeat näkymät vastarannalle, Järvenpään siluettiin ja Sarvikalliolle. Kotimuseo, joka ajoittuu 1900-luvun alkukymmenille, on mielenkiintoinen sisältä ja ulkoa. Kuljettajan silmää hiveli rakennustekniikka ja kaunis kädenjälki. Kirjuria kiinnostaa kaikenlaiset yksityiskohdat puun syistä vanhaan ikkunalasiin ja sen tuottamiin alati muuttuviin auringon valomaalauksiin. Toki ihailen myös aikalaisten kädentaitoja. Pekka Halosen syntymästä tulee tänä syksynä 150 vuotta. Sen kunniaksi kotimuseossa on talvimaisemiin erikoistuneen maalarin näyttely "Luonnonlyyrikko". Luonnon lisäksi kotipiha ympäristöineen on antanut erilaisia luovia sytykkeitä maalaamiselle mm. värikkään pyykkipäivän tiimoilta. Halosenniemi oli onnistunut poikkeaminen, sillä kuljettaja ei ollut siellä ennen käynyt.

 
 
Loput kohteista olivatkin kaikille tuttuja, joten ajelimme järven ympäri kohti Hyvinkäätä. Jokelassa kävimme Kultahaarukassa, jossa söimme erinomaiset kanapihvit ja lohkoperunat. Ruoka oli hyvän makuista, palvelu ystävällistä ja erikoistoiveet otettiin huomioon. Ravintola olli siisti ja avara. 

 
 
Pinkki polkupyörä oli Järvenpään grillikahvilan ulkopuolella. Sieltä emme löytäneet minulle syötävää, joten jatkoimme etsimistämme päätyen Jokelaan.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Ikean lihapullat

 
Ei kahta ilman kolmatta. Viime torstaina kävimme kotimatkalla tervehtimässä hiljaisia sukulaisia Forssassa. Eilen piipahdimme Hausjärvellä ja tänään Honkanummella, jossa uinailevat kirjurin isovanhemmat. Ystävällisen työntekijän avustuksella saimme käyttöömme ämpärin, harjan ja mäntysuopaa. Kuljettaja hinkkasi epäpuhtaudet vanhempiensa kivestä ja minä suihkuttelin huuhteluvettä päälle. Samalla kuurasimme naapurikivistäkin pölyt. Ensimmäiset hatarat muistikuvat alueesta vuodelta 1970. Alue on kaunis ja muuttunut reheväksi puistoksi. Nykyään hautausmaan portilla on yleisövessakin.
 
 
 
Hiljaisen kaupungin naapurista löytyy iso sisustuspalatsi, jossa emme kierrelleet ostoksilla vaan jonotimme pahimpaan lounasaikaan sapuskaa. Kuljettaja popsi ne kuuluisat lihapullat. Itse söin tämän lohen lisukkeilla, joihin olisi kuulunut myös kastike.
 
Vatsat pullollaan ajoimme vanhoja muistellen Vanhaa Porvoontietä kotiin. Päivä oli pilvinen, vettä ripsutteli, noin 15 astetta.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Eläimellistä autoilua

Moottoritietä Hämeenlinnaan ajaessamme vertasin matka-autoa hevoseen ja henkilöautoa koiraan kuljettajan todetessa, kuinka eri tavalla autot käyttäytyivät.

Koppiautolla ei juurikaan ohituksia matkalla tehty. Ajaa jurnutettiin traktoreiden ja muiden hitaampien perässä kunnes päästiin luonnollisesti ohitse tai matkamme jatkui eri suuntiin. Jos vauhtia tarvittiin enemmän, matka-autoa koottiin kuin hevosta ja lopulta annettiin pikkuisen periksi, jolloin porhallettiin lisätyssä laukassa ohitse.

Tietysti tilanne on erilainen, jos paahtaa moottoritietä, mutta matka-autolla huristeltiin pääasiassa pikkuteitä. Ei ollut kiire eikä tarkoitus ajaa koko Suomea yhdessä päivässä.

Henkilöauto moottoritiellä käyttäytyi matka-auton jälkeen kuin seurakoira häntää heiluttaen silmät sikkuralla. Kun pallokäsi heilahti taakse heittovalmiuteen, koira pinkoi jo vinhaa vauhtia kohti pallon todennäköistä laskeutumispistettä.

Kun jommalla kummalla on ollut pidemmän aikavälin mukana, on toisessa istuminen outoa. Tuntuu hassulta katsoa maailmaa paljon matalammalta. Tien pientareita ei näe kunnolla ja liikennettäkin on vaikea seurata takaistuimelta kun on tottunut katsomaan muiden autojen kattojen ylitse.

Jos kuljettajalla oli omia ajamiseen liittyviä manöövereita, jotka siirtyivät koppiautosta henkilöautoon, niin minulla oli ongelmia turvavyön kanssa. Matka-autossa  turvavyöt lukittiin oikealle ja henkilöautossa toisinpäin. Sen lisäksi narut olivat vähän eri korkeudella, joten käsivarsien taivutustestaus aiheutti hieman ongelmia vasemman olkapään venäytyksen vuoksi. Lihakset eivät suostuneet niin jyrkkään venytykseen. Ensin unohdin vyöttää itseni kun narua ei löytynyt (huomasin matkalla kun oli liian vapautunut olo), seuraavalla kerralla yritin nousta autosta narut päällä ja kolmannella kerralla sidoin kassinikin vöihin kiinni. Neljännellä kerralla en enää sotkeutunut vöiden kanssa.

Hämäläisen päivän kruunasi Päijänteen muikut, jotka kuljettaja paistoi a la kirjuri suolattomana. Slurps, hyviä olivat.


Pieni Hämeen kierros

 
Kun kesäinen sää on ollut melko viileää ja synkkää, päätimme jatkaa kesän retkeilyä ajellen pienemmällä autolla sen sijaan että kyhjöttäisimme kaikki toisiamme tönien pienessä kopissa. Ensimmäinen päiväretki suuntautui Hämeenlinnaan, jossa kiersimme uutta Goodman kauppakeskusta. Se on ihan tavallinen ja perinteinen tavaratalo, jossa on kaksi kerrosta parkkitilaa, kaksi kerrosta liikkeitä, kahviloita ja ruokaa. Sieltä löytyy kaikki ne tutut liikkeet, joita jokaisessa kauppakeskuksessa ympäri Suomen, mutta myös joitakin minulle ennestään tuntemattomia sekä kansainvälisiä että paikallisia yrityksiä.
 
 
 
Välipalaa söimme torikahvilassa varpusten pomppiessa ympärllä. Tämän päivän leipävalinta ei osunut ihan nappiin, sillä reissarin sisälmyksissä oli reippaasti suolaa. Ajattelin ruisleivän munauksella olevan ruokaisampi vaihtoehto vaaleaan leipään verrattuna. Torilla pyörimisen jälkeen kävelimme katsomaan paikallista kulttuurihistoriaa, jossa kuljettaja on vieraillut viimeksi vuonna 1951: Hämeenlinnan kirkko.
 
 
 
Kirkon ystävällinen kesäopas tiesi kertoa, että kirkko on restauroitu entiseen asuunsa 1960-luvulla, jolloin vuosisadan alussa kruusaillen koristeltu kirkko palautettiin alkuperäiseen pelkistettyyn asuunsa. 
 
 
Kauniit urut, joiden dispositio löytyy seurakunnan verkkosivuilta

 
Ylipäällikön päiväkäsky Suomen äideille. Oli sen verran ylös ripustettu, että piti kuvata, jotta sai tutkittua sen sisältöä ja tarkoitusta. Onneksi tätä ovat muutkin pohtineet. Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi antaa vastauksen.
 
Kotiin ajettiin Kantolan tehdasmyymälän kautta. Mukaan tuli korppuja ja vohveleita. Tänään ei kiivetty ylijäämävaraston katolle kuten viimeksi käydessämme. Parvekkeen kaiteet ja muut tasanteen oli valloitettu. Iso lauma korppeja oli ominut rakennuksen näköalapaikat itselleen. 
 
Kotiin ajettiin pieniä teitä ja ihailtiin maaseudun vihreyttä. Tänä vuonna kun aurinko ei ole paahtanut maisemaa kuivaksi korpuksi, heinäkuun luonnosta löytyy yllättävän paljon vihreän eri sävyjä. 
 
Hämeenlinna 14, Hyvinkää 16 astetta.