perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kesäloman saldo


Viiden viikon kesälomakin loppuu aikanaan, vaikka aloittaessa se tuntui hirnu pitkältä ajalta. Eilen tultiin Hyvinkäälle, tänään huoltojoukot kävivät pyykkäämässä, huomenna menen kotiin, sunnuntaina yritän orientoitua ajatukseen, että maanantaina pohditaan työkoneen salasanaa ja vastataan kimurantteihin kysymyksiin.

Viisi viikkoa lyhyesti:
  • 4.702 kilometriä
  • noin 3.500 valokuvaa
  • Hangon kuumuus ja Utsjoen viileys - molemmissa paistoi aurinko
  • Luonnon kauneutta ja eläimellisiä elämyksiä
  • Ei yhtään kokonaista sadepäivää, vaikka sadekuurojakin saatiin
  • Nahkaan tuli väriä, vaikka alkutaipaleen kuljimmekin takki päällä
  • Auto, aurinkokennot  ja tietoliikennetekniikka toimi hyvin
  • Kun karttaohjelma oli Kärsämäellä, navigaattori auttoi ja Lapissa suunnistettiin perinteisellä painetulla kartallakin.
  • Tapasimme paljon osaavia ja iloisia ihmisiä sekä palvelun ammattilaisia tai ihan tavallisia matkustavaisia.
  • Opimme uusia asioita.
  • Emme riidelleet kertaakaan.
KUVA: Eläimellistä menoa Tilkunpellossa, jossa emostaan eksynyt västäräkin poikanen haki turvaa toisenlaisesta emosta. Vaisto kertoo, missä on turvallisinta kököttää kun oma emo on kadoksissa. Pienen sadekuuron ajan on hyvä olla pääkokin crocsien välissä. Tarinnalla oli onnellinen loppu. Poikanen löysi vanhempansa ja muut höyhenpallot. Vähän aikaisemmin olin nähnyt kun västäräkki emo kiidätti poikastaan pois keskeltä tietä. Olikohan kyseessä saman lauman jäsen vai tämä pörröinen hörhelö?

torstai 24. heinäkuuta 2014

Hiidenlinna

Olen kuullut paljon kehuja ja nähnyt tukun erilaisia kuvia Hiidenlinnasta,
joka sijaitsee Somerniemen takametsissä.
 
 
 
Upea kivilinna on vaihtanut omistajaa viime keväänä kun taiteilija Reino Koivuniemi möi galleriansa. Hän asuu perheineen aivan lähituntumassa. Gallerian toimintaa jatkaa entinen urheilija Sami Uotila, jonka saavutuksia on nähtävissä toisen kerroksen kulmahuoneessa.
 
Linna on yhdistelmä Prinsessa Ruususta ja Hobittien majoja eli erikoinen rakennelma järven rannalla keskellä metsää hiekkatieverkostojen ytimessä. Somerniemestä tultaessa kannattaa käyttää navigaattoria. Karkkila-Forssa eli Turuntien varresta löytyy opasteet paikalle.Sisältä löytyy puuta sekä rakennusarkkitehtuurisesti että taidereliefejä. Vierailevana taiteilijana nyt heinäkuussa on Rafael Wardin värikylläiset työt. Alakerrassa kahvila ja vessa, mutta ulkona vielä erikoisempi vessa kuin puinen torni.
 
P.S. Päivän kilometrisaldoksi tuli 151 km.
 

SFC Meri-Caravan

 
 
Huoltorakennus, jonka yläkerrassa vessat, leikki- ja kokoustilaa ja alakerrassa sauna, suihkut ja vessat.

 
Lasten leikkikenttä, vasemmalla grillikatos ja lampi ja oikealla leirintäalue.
 
 
Vastaanotto, kahvila ja pieni kauppa
 
 
 
Pallopelikenttä
 
 
Huoltorakennuksen alakerta: ovi vessaan, saunaan sekä juomavesipiste.
Ovi aukesi koodilla.
 
 
Suihkutilat ja sauna, jossa hyvät portaat matalin askelmin.
 
 
 
Miksi suosittelemme SFC Meri-Caravan aluetta?
 
Ystävällinen vastaanotto ja palvelu
Hyvät vieraspaikat
Uudet ja siistit sosiaalitilat
Lapsille leikkipaikat sisällä ja ulkona
Pallopelikenttä
Matala ja uintikelpoinen lampi
Lainattavia polkupyöriä
Merellinen maalaismaisema
Marjamaastoja
Hyvät opastekyltit ja A4 ohjeet
Pieni kauppa ja kahvila kauniilla näköalalla
Alikulkutunneli kauppaan, kahvilaan ja vastaanottoon,
jotka sijaitsevat tien toisella puolella.
Kannellinen jätelava portin tuntumassa.
Harmaavesikaivo (ajokaivo) - auto käännettävissä helposti.
Vessantyhjennys oli helppoa.
 
Viihdyimme erinomaisesti!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kuuma kesä

 
Eilen illalla oli upea auringonlasku, joka vaihtoi väriä vaaleanpunertavasta leimuavaan oranssiin.

 
Korennot tanssivat lammella tänäänkin. Ukonkorentoja en nähnyt. Ne ovat ujompia kuin nämä pienokaiset, jotka lepuuttelivat siipiään korren varressa.

Tänään päätimme pitää lomaa helteessä ajamisesta ja nauttia kesän lämmöstä kun löysimme lohjalaisten mukavan alueen lähellä meren vilvoittavia henkäyksiä. Lämpömittari kipusi lähelle 30 astetta ja lampi oli uimareiden ahkerassa käytössä. Istumme saunan jälkeen auton katoksen alla ja nautimme illan lämmöstä satunnaisten tuulen henkäyksien raikastamana.

P.S.
SFC Meri-Caravanin kanssa pätee samat asiat kuin SFC Tilkunpellon hyvissä puolissa.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Hangon kautta Saloon

 
Tammisaaren välietapista porhalsimme hiekkaisen mäntypuisen harjun kautta Hangon satamaan katsomaan isoja rahtilaivoja ja kävelemään kuumalla rantakadulla. Lämpömittarin lukemat kipusivat 28,5 asteeseen. Reissun aikana on paleltu Utsjoella ja tikahduttu kuumuuteen Hangossa  - Suomen ääripäät on koettu.
 

 
 
Ajelu jatkui Tenholan ja Perniön viljaisten peltojen ja metsäisten kukkuloiden mutkaisen näköalareitin kautta Salon kaupungin rannoille. Siellä sijaitsee Lohjan seudun karavaanareiden jäsenalue SFC Meri-Caravan.
 
Upeat maisemat toimistolta alas laaksoon ja merenlahdelle. Toimistorakennuksessa on kahvila ja kauppa. Alue on tien toisella puolella ja siellä on vajaa sata paikkaa nurmisella ylärinteellä. Huoltorakennuksessa on viime kesänä upeat uusitut saunatilat, vessat ja keittiö. Huoltorakennuksen yläkerrassa yhteistä tilaa sekä tapaamisille että lapsille leikkihuone. Ulkona leikkikenttä ja tramboliini. Alueella on hyvä grillikota ja matala uintikelpoinen lampi, jossa ihastelin sudenkorentojen tanssia ja vesikirppujen pomppuja. Lämmin päivä jatkui auringonlaskuun asti. Ihailen viimeisiä häivähdyksiä oranssin värisestä kajosta. Olipas kaunis ilotulitus, joka heijastui telttakatosten muovi-ikkunoista. Mukava luonnonläheinen alue, jolla kannattaa käydä joko yöpymässä tai lomailemassa.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Tammisaari Ekenäs

 
Hyvinkäältä huristeltiin Lohjan kautta Tammisaareen. Lohjan ABC:llä moottoritien alkupäässä käytiin syömässä ja vaihtamassa sukulaiskuulumiset.
 
 
Ajomatka jäi hieman lyhyeksi (132 km), mutta päivä kallistui jo iltaan, joten pysäköimme Tammisaaren leirintäalueen takapihalle eli paikka löytyi puiden alta lähes viimeisestä rivistä. Mereltä käy tuuli ja puiden alla on varjoisaa eikä lämpötilamittari ole kuin puolivälissä kolmeakymmentä. Sää on suosinut tänäänkin lomalaisia.
 
Olen käynyt alueella joskus neljännesvuosisata sitten. Iltakävelyllä kameran kanssa kävin muistelemassa vanhoja. Joitakin diakuvia pöllähti muistojen ullakolta, mutta pidempiä filminpätkiä ei löytynyt. Aluetta on myllätty paljon tässä ajassa.
 
Kuvat ovat leirintäalueen viereisestä venesatamasta. Pääsky istui veneeseen viritetyllä köydellä ja puuveneen laita heijasteli veteen houkuttelevasti.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kotimajoitus


Seuraavan etapin varrella oli mahdollisuus huoltotoimenpiteisiin, joten ajoimme täksi yöksi Hyvinkäälle. Vuokatin jälkeen kertyneet likapyykit tuotiin odottamaan pyykkipäivää. Saman kohtalon saivat kaikki luetut painotuotteet. Sisällä lämpötilamittari näytti VAIN 26 astetta. Aika vähän kun on tottunut auton lämpötilan kohoavan 30 asteeseen auringon paistaessa kuumasti. Kyllä sielläkin läpivedon saa, mutta se edellytä jonkinlaista ilman liikkumista. Viime viikolla oli parina päivänä ihan tyyntä siihen asti kunnes taivaanrannan pilvenmuhkurat tulivat tarpeeksi lähelle ja vuodattivat keräämänsä kosteuden meitä vilvoittamaan. Lämmin kesäsade on paljon mukavampaa kuin kesäinen lumisade.

Vielä on viikko lomaa jäljellä ja huomenna matka jatkuu jonnekin.

Valokuvan mansikat kuvasin eilisen lenkki/luontopolun varresta. Myös vadelmassa näytti olevan raakileita. Pohjoisemmassa puolukka kukki, joten ehkä tänäkin vuonna saadaan satoa, vaikka osa paleltuikin kesäkuun kylmissä öissä ja päivissä.

Hausjärvi: Pihvipaikka 54

 
 
Alkusalaatti koottuna lounaspöydästä
 
 
Lohta bearnise sovellettuna
 
 
Hausjärvellä kantatien 54 varrella, Riihimäen ja Lahden välissä, on erinomainen ruokapaikka. Nimestään huolimatta tarjolla on muutakin kuin pihvejä. Ruoka on hyvää ja raaka-aineet erinomaisia. Ottavat hyvin huomioon erikoistoiveet ja vatsa tulee täyteen.

Yllä kuvat omasta lounaastani, jossa ei ole suolaa, mausteita, sokeria tai maitoa.

Toinen erinomainen erikoistoiveet huomioiva paikka on Hyvinkään Lounasrasti, jolla ei vielä ole verkkosivuja, mutta Facebookissa sivu nimellä Rekka-Rasti. 

Tosin kaiki matkan aikana käytetyt ruokapaikat ottivat erikoistilauksen mukisematta vastaan ja suurin osa ruoasta oli maittavaa ja raaka-aineet hyviä. Mausteettomuus paljastaa huonot raaka-aineet heti. Jos ruoka on ala-arvoista, annan palautetta heti, samoin toimin jos se on hyvää ja erinomaisesta saa lisäksi julkista kiitosta somen kautta.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

SFC Tilkunpelto

 
 
Saunan edessä oleva lampi. Takana on järvi.
 
 
Alueen ilmoitustaulu ja ajoneuvoyhdistelmät.
 
 
Sauna takana, keittiö, tiskiallas ja pesukone edessä.
Vasemmalla puolella tiskialtaat kesäkäyttöön.
Oikealla puolella aidatut uima-altaat.
 
Miksi pidämme Tilkunpellon alueesta?
Ystävällinen vastaanotto
Hyvä palvelu
Alue on viihtyisä
Hyviä vieraspaikkoja
Hyvät ja siistit sosiaalitilat
Riittävästi vessoja
Roskakatos etäällä alueesta (harmittaa ehkä viedä pidemmälle, mutta ei helteillä lemua).
Maalaismaisema ja luontoa
Kuntopolku lähtee aivan portin pielestä
JA
Erittäin lapsiystävällinen - leikkipaikka (myös sisätilat portin vastaanotossa), uima-allas, suosittuja autoja.
PLUSSANA
Tuuloksen kauppakeskuksen järjestämä kuljetus pikkubussilla alueelta kauppaan lauantaisin puolen päivän aikaan.
P.S.
Kuljettajan pyynnöstä lisätään luetteloon erinomaisesti suunniteltu harmaan veden tyhennyskaivot (ajokaivot). Auton voi kääntää.
 
Keskiviikkona saavuimme ja huomenna jatkamme matkaa.
Kesä on hellinyt meitä lämmöllä ja pienillä vilvoittavilla sadekuuroilla.
Olemme nauttineet lomastamme Tilkunpellossa.
Täällä on aina kivaa ja tuntuu kuin kotiinsa tulisi.
Saunassa tänään väkeä kolmessa kerroksessa - 25 eri ikäistä naista ja viisi lasta.
 

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Aivot narikassa

 
 
 
Kuuma päivä antoi vilvoittavan illan pienen ropinan kera.
Kuten asahin vetäjä toteaa erään liikkeen yhteydessä, olen antanut älykkyysosamääräni vajota polviin ja ottanut rennosti lukemalla dekkaria koko päivän. Ukkosen uhittelemassa kuumassa ilmassa ei juuri muuta jaksakaan ja liikunnalliset ilot vesisateessa hoidetaan pujottelemalla pisaroiden välistä huoltorakennuksiin ja takaisin. Ugh!

torstai 17. heinäkuuta 2014

Kesääinen päivä

Tilkunpellossa on vietetty lomaa ja nautittu kesäisestä päivästä.
 

On nukuttu, luettu, kävelty ja ennen saunavuoroja tehty sarja Asahia isolla lainaterassillamme. Aurinko on ollut lämmin ja iltapäivän pilvien ohimarssi ei vienyt lämpötilaa liian alhaiseksi, sillä tuuli ei hulmutellut mitään. Naapurin tuuliviirit pyörähtelivät välillä, mutta kovin laiskanlaisesti. Pilvistä tipahteli muutama pisara vettä asahin aikana, mutta se ei kastellut edes maata.
 
 
 
Naapuri maatilan takapihalla tien varressa oli tällaisia iloisia asukkaita.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

66 kilometriä

Padasjoen aamu lupasi joka lajin säätä: aurinkoa ja pilviä vesisateella höystettynä. Kokosimme kimpsumme aamutoimien ja -siivouksen jälkeen ja lähdimme ajamaan pilvenriekaleiden ripotellessa vettä niskaamme yhdentoista korvilla. Puolelta päivin käännyimme vastoin navigaattorin ohjeita Tuuloksen kauppapaikalle ruokaostoksille. Samalla täytimme kupumme, jotta säästyisimme pöperön laitolta ja tiskaamiselta sekalaisessa säässä. Täbötäyden bötsin kera kipitimme reippaasti vesisateessa autolle mansikkapurkkien kera.

Vartin verran sekä asfalttia että hiekkatietä kurvailtuamme saavuimme sateessa SFC Tilkunpeltoon. Vastailimme kuorossa isäntien kysymyksiin: Oletteko olleet täällä ennen? jne. Pääkokki kävi toimistolla täyttämässä kaavakkeita. Kuljettaja siirsi autonsa toivottuuna paikkaan ja saimme sellaisen vastaanoton, jota emme muualla ole saanneetkaan. Automme ruiskutettiin painepesurilla puhtaaksi matkan pölystä ja ravasta. Vau!

Meidät johdateltiin vakipaikkalaisen "tanssilavalle" eli alustalle, josta auton katoksen kera tuli olohuoneemme ja ruokailutila. Iltapäivän aikana sadepilvet kaikkosivat ja sinne minne tuuli ei osunut, päivä paistoi kuumasti. Lyhyt päivämatkamme Padasjoelta Lammille sai meidät lepäilemään kullekin omaan tyyliinsä. Minä istuin lukemassa dekkaria, pääkokki pelasi pasianssia ja kuljettaja otti reilun tunnin nokoset. Saimme huutia kun emme olleet keittäneet kahvia valmiiksi normiaikaan, mutta joskut unien katsominen loppuun on tärkeämpää.

Saunan jälkeen kävin kuvaamassa uimapaikan ympäristön peilikuvat. Samalla matkalla törmäsin sorsaemoon, joka ui poikasensa kanssa hyvin toiveikkaana lähelleni. Ne olivat kovin kesyjä ja luottavaisia eivätkä tuntuneet pelkäävän ollenkaan vaan seurasivat liikkeitäni kunnes uskoivat etten ole ruoka-automaatti ja uivat tiehensä.

Teemavessat tuntuvat olevan tänä kesänä muotia leirintäalueilla. Täälläkin satuin pinkkiin rinsessavessaan, joka oli koristeltu teeman mukaisesti. Pökerryttävä kokemus ; )

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Keski-Suomesta Länsi-Päijänteelle

Kun ensimmäisen kerran avasin silmäni tänä aamuna, taivas oli aivan harmaa. Käänsin kylkeäni ja jatkoin untani. Seuraava nahkaläppien raotus kertoi auringon paistavan siniseltä taivaalta lämpimästi. Taivaanrannassa pohdiskeli pilvenmuhkuravyöhyke kastelutaktiikkaansa. Aamutoimien jälkeen olimme taas matkalla. Maailma näytti erilaiselta auringonpaisteessa kuin rankkasateessa. Valo tekee ihmeitä.

Jos Lapissa oli hauskoja nimiä, niin näyttää niitä löytyvän etelämpääkin: Rantakukkaro, Kelloperä, Saarenmaa, Lintukangas ja Terttuperä. Kaikkia ei aina ehdi kirjoittaa ylös tai napata kuvaa kun viitat viuhahtavat pikaisesti ohitse. Korpilahdella ihmettelimme Struven ketjun kylttejä, joissa on ruskea pohja. Mikä nähtävyys jatkuu kukkulalta toiselle? Etsimme hakukoneesta ja saimme vastauksen: Kolmiomittaustorneja.

Padasjokea lähestyessämme pohdimme samaa kysymystä kuin eilen. Kumpi on nopeampi, sadekuuro vai me? Tänään ehdimme asettautua paikoillemme SFC Mylly-Mäkelän alueelle ja tehdä päivän treenit ennen kuin sadekuuro tuulenpuuskineen ajoi katoksen alle suojaan. Vakiopaikkalainen on lomalla ja palaa viikonloppuna. Meillä on lainassa huippuhieno puualusta ja katos sekä kalusteet. Treenipaikkana nurmikko apiloineen. Alue on pieni ja toimintaa kehitetään, mutta kaikki peruspalvelut löytyvät jo nyt kuten muistakin SFC alueista. Sauna on uusittu talvella. Suihkut puuttuvat, mutta lämmintä vettä on riittävästi vateihin ja kauhoihin sekä tiskikatokseen, jossa ämpäri veden noutoa varten. Vessasta löytyy käsisuihkut. Lapsille on iso aidattu leikkialue ja talon tuvassa on lisää leikkitilaa.

Parista pikaisesta sadekuurosta huolimatta, päivä oli kaunis ja lämpöinen. Illan tuuli oli vilpoinen. Kaipasin pitkiä lahkeita ja hihoja aluekierrokselleni, jolla ihailin vanhojen rakennusten hienouksia sekä hirsisenä että tiiliseinänä. Päärakennuksen läheltä löytyi pieni puro koskineen ja tiilirakennus oli varmaankin se mylly. Tie oli kapea ja kiemurainen, joten en arvannut jäädä taiteilemaan pokkarini kanssa sillankaiteelle pitkäksi aikaa. 

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Savosta Keski-Suomen Uuraisiin

Aamupäivällä Alatalosta lähdettäessä naapurista lomailevan vakiopaikkalaisen pihalämpömittari oli kivunnut 29,5 asteeseen. Alueen ulkopuolelta kaarsi epämääräinen pilvilautta ja itikat olivat kiukkuisia. Yksi jopa hyökkäsi jalkapöytääni sukan kankaan läpi, auts! Kämmenet punaisina yön verinäytteistä jahtasimme inisijät makuukammarin puolelta. Ovelat otukset kaivautuivat jokaiseen pimeään kulmaan tai kankaanruttuun piiloon.

Suonenjoelta Suolahdelle katselin, että koiranputket ja lupiinit ovat vaihtuneet angervon kukkiin, ohdakkeisiin ja horsmaan. Kauniita mattoja niistäkin syntyy kun tarpeeksi isoja alueita saavat vallatuksi. Myös kanerva on alkanut kukkia männiköiden ja kallioiden liepeillä. Hyvin hoidetut männiköt ovat sykähdyttävää katsottavaa kuparinpunaisin ja ruskehtavin rungoin ja vihertävine latvatöyhtöineen.

Teiden 72 ja 69 risteyksen kohdalla kävimme lounaalla. Paikan nimi oli Koskelo. Hieman emmittyäni söin normiruuan siitäkin huolimatta, että oloni on jokseenkin epämukava jossain vaiheessa päivää ja aiheutan hajuhaittoja ympäristölleni. Lounas oli hyvää maidosta huolimatta: lihapullia ja pottuja tai kanaa ja riisivihanneksia sekä salaattia ja leipää. Tie 69 oli mukava näköalareitti - kyliä, harjuja ja vesistöjä.

Uuraisia lähestyttäessä pohdimme ehdimmekö perille ennen kuin synkät pilvet kastelevat maiseman. Linnuntietä järven yli leirintäalueelle oli matkaa vajaa kaksi kilometriä, mutta järven kiertämä tie tuplasti enemmän. Tiukkaa teki, mutta pilvet voittivat ja Kyynämöisen kylän jälkeen alkoi sataa vettä ukkosen jymistessä ympärillä. Isäntä opasti meidät sateenvarjo keikkuen lähimmälle paikalle ja kuljettaja lupasi tulla ilmoittautumaan heti kun sade hellittää. Keitimme kahvia ja söimme mansikoita odottaessamme ukkoskuuron ohitusta. Vesisateen jälkeen tutustuimme alueeseen kävellen. Samalla etsimme kesäsaunan, joka sijaitsee hiekkasärkän toisessa päässä ja sen molemmilla puolilla lainehti vesi. Ukkoskuuro ei raikastanut ilmaa vaan sää oli yhtä painostava ja kuuma. Kuljettaja ja pääkokki päättivät käydä illemmalla suihkussa.

Minä menin saunaan, jossa modernit suihkutukset hoidettiin kuupalla ja pesuvadilla. Katossa roikkuu ämpäri, johon kaatamalla sai aikaiseksi suihkun jos halusi. Onnistuu se pesu kuupankin avulla, joten loiskuttelin vettä niskaani. Kylmä vesi tuli järvestä ja kuumaa lämmitettiin padalla. Sekoitettua sopivan lämmintä vettä oli puljussa. Sauna oli kuivan kuuma ja varpaat meinasivat kärähtää lauteilla kävellessä. Toisen vierailijan kehuessa uimarannan hyvää hiekkapohjaa hämmästytin itseni käymällä uimassa. Hupsista, talviturkki jäi järveen. Olo oli hyvä ja vilpoinen eikä ahdistava kuumuus läiskinyt kostella ilmalla, vaikka kävelinkin hissukseen hiekkasärkkää pitkin autolle.

Iltateen aikaan taivas pimeni hiljalleen ja synkät pilvet saartoivat niemen uudelleen. Ukkonen jymisi ja paukahteli. Salamat välkkyivät ja yksi paukautti kunnolla suorana viivana pilvistä maahan vähän matkan päähän. Reilun vartin satoi kaatamalla ja hiekkatie oli täynnä lätäköitä. Iltasuihku oli kuulemma hieman haasteellista, koska sähköt eivät toimineet. Aurinko laskee ja iltataivas on melko kirjava.

Autopaikkamme sijaitsee ihan västäräkkiperheen kotipesän naapurissa. Koko illan olemme seuranneet lintujen ruoka- ja siivousreissuja pesäpuskaan ja ulos. Toinen hykerryttävä lentotaidon mestarinäyte saatiin pääskysiltä, jonka poikaset istuivat televisioantennin piikeillä. Emot pyrähtivät kerta toisensa jälkeen tuomassa syötävää ja kiepsahtivat heti uudelle reissulle. Luonto-ohjelmaa ilman töllötintä ... piti vain varoa ettei törmännyt siivekkäisiin lähtiessään ulos autosta.

Muutaman lepopäivän jälkeen matkustamisen rutiinit tuntuivat olevan hukassa ja matka tuntui pitkältä, vaikka kilometrimäärä oli melko vähäinen moniin muihin päiviin verrattuna. Kilometrejä mittarin mukaan tuli 198. Ehkä tukahduttavan painostavalla kelillä ollut jotain tekemistä asian kanssa.

Lisätietoja SFC Hietasaaresta, jonka ylläpitäjäjoukkoon kuuluu kekseliäs käsityöihminen : )
P.S. Huoltorakennusten tilat olivat siistejä.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Pontevan emännän rönttösresepti

Tee ruistaikinaa melkoinen möykky. Aineet ovat vesi, jauhot,
ripaus suolaa ja hyvä jauhopeukalo. Hae pottuja kellarista,
mutta varo pimeässä hiirenloukkuja. Viskaa ukollesi
villasukat uunilta ja komenna ulos halkoja hakkaamaan.
 
Keitä potut pehmeiksi. Keittoaikana voit kipaista
puolukkatiinusta survosta motillisen. Survo lämpimät
potut ja sekoita niihin ruisjauhoja. Ripistele jauhoja
seoksen päälle, peitä astia kannella ja jätä se lämpimään
paikkaan 3-4 tunniksi imeltymään.
Muista hämmentää sitä silloin tällöin,
mutta älä roiskuta sitä ylettömästi ryntäillesi.
 
Seosta voit maustaa suolalla ja sokerilla. Sekoita
pottuimellykseen puolukkasurvosta tukeva annos
ja anna seoksen muhia vielä puoli tuntia.
 
Aloita rönttösten kuorien leipominen.
Malli on oikeaoppisesti pyöreä,
mutta taiteellinen vapaus on myös sallittua.
Lotkauta kuorelle perunamössöä ja rypytä reunat.
Paista rönttöset 275 asteessa.
Kopostele, jotta ovat varmasti kypsiä.
Voitele ne voilla ja jätä hiukan jäähtymään.
 
Jos sinulla ei ole jauhopeukaloa eikä tottelevaista ukkoa,
niin osta hyvä ihminen rönttöset Kaesan Kotileipomosta!
 
Terveisin Saara
 
Handmade in Kuhmo
 
 

Kaesan piirakka oli tosi hyvän makuinen ... vei melkein kielen mennnessään :)
 

lauantai 12. heinäkuuta 2014

SFC Alatalo Kuopio

SF-Caravan Kuopion Seutu ry:n alue
 
 
Alue sijaitsee keskellä maalaismaisemaa entisen maalaistalon alueella viljapeltojen välissä.

 
Virikkeitä muksuille ja nuorisolle.

 
Kuuma rantasauna ja vilpoinen järvi, jossa pitkästi matalaa.
 
Kaikki on siistiä ja hyvässä järjestyksessä. Isännät ja emännät ovat ystävällisiä.   Kausipaikkalaisetkin ovat lupsakoita ja valmiita puhumaan vaikka aidanseiväksistä kaupunkilaisen kanssa (se ei ole vaikeaa kun asuu leirintäalueen vieressä ;). Vessoja ja suihkuja on tarpeeksi ja tiskipaikkojakin tuplasti. Eksyin nimittäin pääkokista toiselle paikalle enkä osannut hyvistä opasteista lukea sen toisen paikan sijaintia.
 
Päivä oli helteinen.
Onneksi tuulenvire järveltä piti lämpötilan siedettävänä alueella. Kun poistuin portista kuvaamaan viljapeltoja, hyökkäsi kuumuus päälle kuin petoeläin. Säätieteilijät lupailivat hellepäiviä, joten lomailemme pahimman kuumuuden ylitse ja jatkamme sitten matkaa.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kuhmon kautta Kuopioon

Aurinkoinen ja pienellä henkäyksellä varustettu aamu lupasi kaunista ja lämmintä päivää. Auton ja retkeilijöiden aamuisten huoltotoimien jälkeen olimme matkalla taas eteenpäin. Koukkasimme idän kautta etelään käydäksemme enolassa pikavierailulla jutustelemassa tärkeimmät perheuutiset. Siinä sivussa meille tarjottiin suussa sulavaa pupupaistia lisukkeineen. Jälkiruoaksi saatiin ne kahvit, joille alunperin olimme menossa. 

Jos vierailette Kuhmossa, käykääpä ostoksilla tai kaffeella Kaesan Kotileipomossa. Leipä tuoksui taivaalliselle sekä paikallisessa S-marketissa, jossa tuotteita oli myynnissä, että leipomon pihassa. Kaesan ruistikut ja puolukkatikut ovat tosi hyviä. Kuljettaja kehui myös muikkukukkosia, joita en arvannut maistaa, sillä olivat vähän suolaisia minun makuuni. Palvelu oli iloista ja ystävällistä, vaikka tulimme pari minuuttia sulkemisajan jälkeen.

Tiellä numero 75 Kuhmosta Nurmekseen voi tutustua sotahistoriaan useammassakin kohdassa. Me kävimme Jyrkänkosken muistomerkillä, jossa on sekä rautaa (tykki ja panssarivaunu) ja kiveä (panssaritorjuntaesteitä ja muistokivi). Linkit: Kuhmon taistelut, Talvisota Kuhmossa, Kuhmon kaupunki - talvisota 

Jos Lapissa on erikoisia paikan nimiä, löytyy niitä Pohjois-Karjalastakin. Vähän ennen Nurmesta on kylä nimeltä Ronkeli. Nurmeksen ABC:llä kävimme välipalalla ja söimme ison sämpylän kolmeen jaettuna. Kuljettaja söi kalan, pääkokki juustot ja minulle jäi salaatinlehti (tosin annoin oman osani juustoista pois). Ystäväni asuu Valtimossa, joten lähetin hänelle postikortin Nurmeksesta. Tulee ehkä kenties jotain sanomista tai sitten ei....

Juankosken kiemuraista pikkutietä ajellessamme ihailin maaseutua lähietäisyydeltä. Vähän ennen Muruveden risteystä tienpenkalla pomppi jänis. Kuvaan tuli pelkkiä ränsistyneitä lupiineita, jotka muuten Vuokatissa kukkivat parhaimmillaan tosi koreasti. Vaikka lähdin kotoa parhaaseen kesäkukka aikaan pienen talvikauden jälkeen, olen silti saanut nauttia kukkaloiston uudelleen keväästä heinäntekoon.

Viikonlopuksi ja maanantaiksi luvattiin helteitä. Kuljettajalla ja pääkokilla on mukavia muistoja Vartialan SFC Alatalosta, joten saattaa olla, että vietämme täällä kuumimmat päivät. Samaa ovat ehkä muutkin ajatelleet, sillä saunassa oli tänään jonoa ja orret täynnä kylpijöitä. Uskaliaimmat kävivät järvessäkin. Minulle riittää suihku - siitä ei tule hiekkaa pöksyihin ; )  

 

Kuvat Kuhmon talvisodan mustomerkiltä.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Vuokatin lepopäivä

Oli synkkä ja myrskyinen yö - no ainakin melkoisen tuulinen. Kaikkien uni taisi olla vähän levoton. Illalla leikkasin saunan jälkeen pusikon vieressä petomaiseksi venähtäneet sormen kynteni. Pari innokasta imukärsän omistavaa ötökkää käytti heti tilaisuutta hyväkseen. Lääkitsin kipeimmät ennen nukkumaan menoa, mutta pari paukamaa jäi huomaamatta. Yöllä heräsin inhaan kutinaan ja Etno puikko piti kaivella kassista esiin. Se helpotti kummasti uneen pääsyä. Tänään iltapäivällä kävin hankkimassa muutaman paukaman lisää kipuamalla Vuokatin rinnettä ylös. Äsken kirjoitellessani raaputtelin säärtäni töppösormillani kunnes pääkokki komensi koiramaisesti IRTI! Etnoa avuksi kutinaan. Pitää vähän vilkuilla punaisia läikkiä kun luin juuri uutisotsikon, että punkit ovat levinneet Lappiinkin. Uh!
Tänään on ollut yhdistetty huolto- ja lepopäivä. Kuljettaja siivosi auton sisältä ja ulkoa, mm. pesi edustavan kokoelman Lapin- ja Kainuun seudun ötököiden raatoja ikkunoista ja auton nokalta. Nyt näkee läpi hyvin ja kuvistakin puuttuu epämääräiset täplät ... toistaiseksi. Järkkäri sivuuttaa lasin yksityiskohdat, joihin pokkari jää ynnäämään, että mikä täplistä pitää saada tarkennettua valokuvaan. Pääkokin kanssa opeteltiin uusia teknillisiä taitoja eli tilattiin puhelimitse pesukoneen ja rumpukuivaajaan käyttöaikaa. Lopuksi purettiin kuivuri palasiksi eli pestiin ja putsattiin nukkasihdit. Onneksi jokaisen vaatteet ovat omintakeisia kantajalleen, joten ne oli helppo viikata käyttäjiensä lokeroihin.
 
Lounaan jälkeen keli oli edelleen kaunis ja kesäisen aurinkoinen, mutta tuuli puuskittainen ja kolea. Pakkasimme kalusteet autoon. Kuljettaja kokosi markiisin ennen iltapäivän lepohetkeä. Minä kaipasin valokuvaa ja kipusin vaaralle. Ihailin kukkia, perhosia ja puron kimaltelevaa vettä. Kun jyrkkä osuus alkoi, käännyin tulosuuntaan ja napsin pari kuvaa laskettelurinteeltä alas Kattivankkurin alueen yli junaradalle sekä järven takana siintäviin hiekkarantoihin. Leinikit ovat vallanneet rinteen, mutta muutkin kukkaset pitävät puolensa. Horsmien aika on vielä tulossa ja päivänkakkaroitakin oli muutamassa paikassa puskallinen.
 
Tuuli laantui illalla ja aurinko lämmitti mukavasti saunasta saapuneita vilvoittelijoita. Lammen vesi oli kuulemma lämmintä, 19 asteista, kun taas varjossa oleva lämpömittari näytti ilman olevan 17 asteista. Ilta tuntuu kesäiseltä.   

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

SFC Kattivankkuri

Tänään enempi levättiin kuin kierreltiin. Aamu alkoi hieman viileämmin ja pilvisemmin kuin muina päivinä, mutta lämpeni etelää kohti ajaessamme. Tänään tiellä seikkaili yllättävän monta poroa. En ole niitä aikaisemmin täällä havainnut (tai sitten en vain muista). Sotkamossa sää oli jo helteisempi, hiostavampi ja ahdistavampi. Katselin kaupan parkkipaikalla säätiedotuksesta, että itärajan takana oli kehittymässä ukkosmyrsky, joka kiertyi Kuhmon yli etelään meitä hipaisten.

Vuokatin rinteiden tuntumassa on SFC Kattivankkurin leirintäalue. Saimme juuri markiisin alas, maton maahan ja kesäkalusteet alle kun taivas alkoi pilvistyä synkänlaisesti. Kuljettaja paistoi kartanlukijan kuivaamat muikut. Kartanlukija pesi suomuja käsistään jokseenkin monta kertaa illan aikana. Kun asetuimme ulos syömään, tuuli alkoi puhaltaa puuskaisesti ja kaikki, joissa ei ollut painoa, yritti lentää pois. Muikut olivat hyviä. Syötyämme ripautti kevyesti vettä. Toinen lähti tiskaamaan ja minä kipitin portin viereen roskiskatokseen. Katoksen ulko-ovi oli tuulelta suojaisessa paikassa ja heti tuli hiostavan kuuma olo. Takaisin autolle kävellessäni, tuuli vilvoitti helteen pois iholta. Parin seuraavan tunnin aikana kesän kuumuus tipahti kymmenkunta astetta ja puuskittainen tuuli raikasti ilman. Lisäksi taivaalta putosi pari ropisevaa sadekuuroa. Sadepilvet ovat jo kadonneet, mutta reipas tuuli on jäänyt. Tuulimittarina toimivat liput suoristuvat ja puiden oksat heiluvat, mutta eivät ihan yhtä ahkerasti kuin iltapäivällä. 

Iltapäivä vietettiin leväten, nokosilla, kukin tavallaan löhöten ja lukien. Päivän kuumuus on liotettu saunan lämmössä ja pesty suihkussa. Viimeinen silaus saatiin kulkemalla luonnon kuivurissa saunasta autolle.

Kattivankkurin sauna on pienen lammen rannalla. Saunan vieressä on laituri, josta innokkaimmat käyvät uimassa, vaikka vesi on aika vilpoista luonnon lähteen vuoksi. Lammen toinen ranta on matalaa hiekkkaa. Joko olette kyllästyneet kuulemaan juttua siisteistä vessoista ja suihkuista? Täällä on niitä molempia ja vessoja on useampi. Kaikki tilavia, siistejä ja hyvä kuntoisia sekä käsisuihkuilla varustettuja. Emännät ja isännät ovat ystävällisiä ja opastavia iloisen hymyn kera. Vuokatin ympäristöstä löytyy aktiviteetteja koko perheelle. Lähin kaupunki on Sotkamo eikä Kajaaniinkaan ole pitkä matka.

Vuokatti, Sotkamon kunta, Kajaanin kaupunki, Angry birds puisto

Taivalkoskelta Raatteen tielle

Helle on saapunut myös Pohjois-Suomeen. Aurinko on paistanut pilvien lomasta 27 asteen voimalla. Vilvoittavaa tuulta olemme maistelleet vain Suomussalmen keskustassa järven rannassa lounastaessamme. Muuten tuulen voima on ollut heikonlaista. Vettä suolalla ja ilman on mennyt reippaanlaisesti. Tasaisesti olemme taapertaneet ja taukoja pidetty sopivin väliajoin, mutta illalla olo oli kuin keitetyllä spagetilla. Suihku teki hyvää ja olo raikastui kummasti.

Tänään on tutustuttu kirjallisuuteen, kulttuuriin ja historiaan. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja museoiden pihoille oli hyvä ajaa, vaikka kaikille muistomerkeille ei ollut parkkipaikkaa. Molemmissa paikoissa olen käynyt vuonna 1978 kun olin ensimmäisen kerran karavaanari ja kartanlukija. Silloin pidin karttaa nurin päin ajaessamme etelään. Nykyään hahmottaminen on helpompaa, vaikka kartta edessä on pohjoiseen ja ajosuunta etelään.

Jokijärvellä Kallioniemessä on Kalle Päätalon lapsuuskoti, joka on nykyään museoalueena. Viimeksi kun kävimme, se oli yksityisaluetta ja katselimme pihapiiriä kauempaa. Kalle kuvailee Tyrävaaran upeita maisemia Tyräjärvelle. Ajoimme Jokijärvelle sitä kautta ja ihailimme samoja näkymiä. Kotitalon rannasta on myös kauniit näkymät järven yli vastarannalle. Romppasensalmella nautimme välipalaa. Samalla kohtaa yövyimme edellisellä kerralla. Itse en ole Päätalo virtuoosi, mutta ammatin vuoksi olen joutunut asiaa sivuamaan tutustuessani perustietoihin. Isä on lukenut koko tuotannon ja sosiaalisena tapauksena ajautui juttusille toimittajan kanssa tänään. Haastattelua voi lukea ensi keväänä Päätaloa käsittelevästä aviisista.


Kuva Unohdetusta vonkamies patsaasta Kalle Päätalon lapsuuskodin pihalla.

Sotahistorian puolelle mennään kun ajetaan Raatteentielle. Tien alussa on nykyään museo, jota ei silloin 36 vuotta sitten ollut. Museon ulkopuolellakin oli sotametallia esillä. Osa oli häkissä kuin eläintarhassa konsanaan. Museon puolelta pääsi tarkemmin katsomaan häkkikatoksessa olevia panssarivaunua ja panssaritorjuntatykkejä. Sisällä oli lisää välineistöä aseista pukuihin ja valokuvista filmeihin. Museossa oli myös kahvila ja hyvät wessat sekä esitteitä monella kielellä. Ajoimme Raatteen museotietä niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Puomit sulkivat tien eikä rajavyöhykkeelle päässyt. Aidan takaa jatkui kärrypolku kohti Venäjää. Rajalla olisi ollut mahdollisuus tutustua Rajavartiolaitoksen museoon. Museon sijasta ajoimme takaisin Suomussalmelle ja tutstuimme matkan varrella muistomerkkeihin. Raatteentien taistelut ja Raatteenportti


Tänään seikkailimme 312 kilometrin edestä ja päädyimme Kiantajärven leirintäalueella. Molemmat eläimelliset havainnot ovat leirintäalueelta. Raatteentielle ajaessamme, alueelle johtavalta tieltä ryntäsi pannalla varustettu poro. Illalla leiriytyessämme, rannalla laidunsi aasi. Kasvihavainnot ovat aamulta. Kylmäluoman järvessä kasvoi mielenkiintoisia kukkia (Järvisätkin). Vesi oli niin kirkasta, että näin niiden juurille pohjaan asti. Palatessani järveltä, näin rinteessä laajan Vanamojen rihmaston. Hyvä, että aamun lämmössä teimme sarjan asahia. Illalla olimme niin lämmön pehmentämiä, ettei kukaan jaksanut eväänsä heilauttaa.

P.S. Ihmettelimme myöhään illalla leirintäalueella kuuluvia eläimellisiä karjahduksia, jotka selvisivät seuraavana aamuna. Saksa voitti ylivoimaisesti MM-jalkapalloilun pelin. Tiesin, että illan upea vaalenpunaisen kirjava auringonlasku tuskin sai moisia riemun purkauksia aikaan. Ei semmoisesta innostu kukaan muu kuin innokas valokuvaaja, joka yleensä nauttii luonnon ilmiöistä hiljaisesti itsekseen myhäillen.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Juumasta Kylmäluomaan

Aamu oli lämmin ja tuoksui kesälle. Kylpytakissa tarkeni jonottaa aamupesulle ja vessaan. Istuin pölkyllä ja ihailin pääskysten lentoharjoituksia sekä luin pienen pätkän dekkaria. Lukemiseni ei etene samassa tahdissa kuin muilla. Osa ajastani menee matkapäiväkirjojen (sähköinen ja vihko) päivitykseen.

Kuusamossa näkyi jälleen tuntureita ja vaaroja sekä kimmeltäviä vesiä. Pari poroakin toikkaroi sekä alku- että loppumatkasta, mutta laumoittain poroja emme ole nähneet eivätkä ne ole häirinneet merkittävästi matkaamme.


Kuusamossa on tällä viikolla suunnistusviikko. Juumantiellä törmäsimme liikenteenohjaajiin, jotka paimensivat suunnistajia, katsojia ja bussikuljetuksia kilpailupaikalle ja kullekin osapuolelle tarkoitetuille parkkipaikoille. Juumalla kävelimme Myllykoskelle ylittäen riippusillan ihaillen kosken kohinaa ja veden pyörteitä. Toiset herkuttelivat kaffeella, lättysillä ja käristemakkaroilla. Minulla oli eväänä pähkinöitä ja banaani sekä kassillinen vettä eli jokaiselle oma pullonsa. Muun ajan otin kuvia kolmella laitteella. Kävelyretkemme oli lyhyt, mutta tehokas 4 kilometriä. Juumantie oli asfaltoitu. Myös luontopolkua oli kohennettu sekä suojaamaan maastoa että helpottamaan kulkua portailla ja lankuilla. Lentävien ötököiden lisäksi näin ison muurahaisen ja pari erikoisempaa kasvia: pieni talvikki, vanamo ja jokun sortin kämmekkä. Kaikki kolme ovat kauniin hentoja ja tuoksuvat pökerryttävän hyvälle.

Lämmin päivä kasteli paidat ja matka jatkui lounaan jälkeen saunaa ja lepoa. Autokin ruokittiin ja huristelimme Taivalkoskelle Kylmäluoman leirintä- ja retkeilyleskukseen. Metsähallituksen alue sijaitsee kauniilla männikköharjanteella, jonka toisella puolella on järvi ja toisella suo. Suolta lähtee pitkospuut luontopolulle. Koko alue on siisti, saunoista ja vessoista puhumattakaan. Tämä alue muistuttaa hoidoltaan SFC-alueita.
Päivälle tuli kilometrejä muutama enemmän kuin eilen: 263 km.

Luontoon.fi - Pieni karhunkierros - Myllykoski

Kylmäluoman leirintä-ja retkeilyleskus

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Ivalosta Vuotimon Kuukiuruun

Taivas oli sininen ja lämpömittarissa toiset lukemat kuin menneellä viikolla. Ivalon kirkonlylän mittari näytti 28 astetta. Tänään luonnon antimet olivat hieman toikkosempia kuin tähän asti, mutta toisaalta metsät ovat vihreämpiä ja vehreämpiä. Harventuvilla vaaroilla ja tuntureilla kasvaa kapeaoksaista puikulan mallista kuusta. Mäet näyttävät vinkeiltä pykäläisine muotoineen. Järviä ja jokia matkallamme toki oli, mutta kasvillisuus peitti ne paljon tehokkaammin kuin aikaisemmin. Valokuvaajahan toivoisi, että Trafi leikkaisi lehtipuut vesimaisemien edestä samaan tapaan kuin nurmikotkin.

Porojakin näkyi jokunen. Ensimmäinen toikkaroi aamulla leirintäalueen hiekkatiellä, mutta se sukelsi metsään kun auton keula uhkaavasti lähestyi. Muutama mustakarvainen poro seisoskeli tien laidalla heti Ivalon ulkopuolella. Sodankylän jälkeen yksi hirvas käveli tietä turpa kahden keltaisen viivan välissä. Tööttäilystä tahti muuttui juoksuksi, mutta edelleen keltaisten viivojen päällä eikä tuumaakaan sivummalle. Varovasti hivuttauduttiin omalla kaistallamme ohi keltaisen viivan hypnoosissa kulkevan poron. Sinne se jäi kuulemma seisomaan keskelle tietä pöllähtäneenä.

Paikallinen polliisi puhallutti kuljettajamme. Nollat tulivat ja ajokäyttäytymiskehuja kun pysähdyttiin lähimmälle bussipysäkille. Näkyvyyteni sivupeileihin on sangen rajattu, ehdin nähdä jotain vilkkuvaa, mutten mistä valot tulivat. Sen näin, että polliisiauto tuli sivutieltä vastaamme. Sulanut suklaalevy ei nosta promilleja, ei vaikka se syötäisiin lusikalla.


Saariselällä kävimme tunturin huipulla ihailemassa maisemia ja syömässä välipalaa. Kiipesin kolmiomittaustorniin neljän kameralaitteen kera ja napsin kuvia. Tabletilla saa erinomaisia kuvia maisemista. Pilvetkin tuntuvat olevan kosketusetäisyydellä. Kävin katsastamassa matkamuistomyymälän hopeakorut, mutta en löytänyt mitään sellaista omintakeista, mitä ei löytyisi Helsingin kaupoista. Se on yleisin kriteerini ostoksissa. Toinen on se, että en voi syystä taikka toisesta sitä itse tehdä. Siihen törmäsin Tankavaaran kultakylän saluunassa, jonka matkamuostoista voisin suurimman osan näpertää itse.  Museoon ei sitten kuitenkaan menty. Pääsymaksu 10€/nuppi ja itikoita hirnuisesti.

Lounaan söimme vähän ennen Rajalan risteystä levähdysalueella, jossa järvi ja Kemijoki reunustivat tietä molemmin puolin. Raikas tuuli piti ötökät loitolla eikä aurinkokaan paahtanut liiaksi. Se etelämmäksi ajelusta ja lämpimästä säästä oli seurauksena, että uusi innokas ötököiden sukupolvi odottaa innokkaasti oven ulkopuolella. Hyttyset on jotenkin vielä hallittavissa, mutta mäkäräisillä on pieni koko ja formulavauhti päällä eikä niitä meinaa saada kiinni sitten millään. Yhtään inisijää ei nyt kuulu, mutta asia varmaan korjaantunee kunhan siirretään ruoto vaakasuoraan asentoon. Johonkin ne aina piiloutuvat odottamaan sopivaa hetkeä.

Leiriydyimme Vuotimon Kuukiurun lomakylässä, joka on kahdenkymmenen vuoden aikana kehittymyt huomasti vaatimattomasta pihaleirinnästä matkailualan yritykseksi (kertoi kuljettajamme). Saunassa on nykyään suihku, joka tarjoaa lämmintäkin vettä. Tilaa on karavaanareille, telttailijoille sekä mökki- ja huonemajoitukselle että venesatamassa laiturit. Alkuperäinen omistaja on vaihtunut, mutta tämän päivän isäntä oli oikein ystävällinen. Mielyttävä ja rauhallinen alue, vaikka sijaitseekin liki 5-tietä.
Saunat ja huoltotilat vessoineen ovat siistit. Yksi kaikkein tärkeimmistä kriteereistä hyvälle leirintäalueelle vai kuinka?

 
Lounaspysäkkimme
 
Päivä oli lämmin ja tuntui jatkuvan loputtomiin, mutta vähän kahdeksan jälkeen, illan viileys valtasi alueen ja suljimme ötökkäverhojen takaa oven ja ikkunat. Kello on kymmenen illalla. Kaikki muut ovat oikaisseet ruotonsa paitsi bloggaaja. En väitä, että kaikki nukkuvat, mutta silmät olivat väsyneet ; )

Lepopäivä: Ukonjärven lomakylä, Ivalo

  • Tänään on otettu rennosti ja levätty.
  • Syöty hyvin ja ulkoiltu.
  • Tutustuttu kävellen lomakylän ympäristöön ja nautittu auringonpaisteesta sekä notkistettu ajamisesta jäykistyneisiin raatoihin asahin avulla.
  • Ihailtu puolukoiden vaaleanpunaisia kukkia ja nuuhkittu suopursun kitkerän makeaa tuoksua.
  • Riemuittu sinisestä taivaasta ja auringon lämmittämästä päivästä.
  • Samalla on kuvattu tätä kaikkea niillä laitteilla, joissa on kamera.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kolmas koukkaus Norjaan

Aamuyöllä kattoon rummutti sadepisaroita. Päivä jatkui ajoittain samalla teemalla, mutta rankkasateilta vältyttiin. Enimmäkseen sää oli tuulinen ja pilvinen. Tänään tuuppasin päälleni vähän lämpimämpää vaatetta. Farkut lensivät hyllyyn vaihtuen mikrokuitufleecekerrastoon ja tuulipuvun pöksyihin. Hetken mietin vielä villapuseron lisäämistä, mutta autossa olisi tullut kuuma. Ulkoillessani lisäsin yhden fleecetakin tuulitakin alle. Kynsikkäitä tuli ikävä, sillä ne unohtuovat kotiin ja sormikkailla kameran hallintalaitteet lipsuvat. Kädet olivatkin joka ulkoilun jälkeen jääkylmät.

Rutiininomaisesti olimme valmiit ylittämään Norjan rajan heti kymmenen jälkeen. Seurasimme jälleen leveää Tenojokea ja ihailimme Suomenkin tuntureita toiselta puolelta rajaa. Joella katselimme kalojen narraajia, jotka istuivat joko veneessä tai seisoivat joen rannalla onkineen. Leveässä joessa oli paljon hiekkasärkkäsaarekkeita. Tie toi eteemme pieniä värikkäitä kyliä hyvin hoidettuine taloineen. Tunturien rinteillä molemmin puolin rajaa näkyi pieniä mökkejä ja isompia huviloita. Joen rannan taukopaikoilla oli paljon autoja ja matkailuvaunuja.

Tana Brussa ylitimme leveän joen ja käännyimme kohti Varangerin vuonoa, jonka eteläistä reunaa seurasimme kunnes kipusimme tunturien välistä Ravtinden (468 m) rinnettä ylös. Siellä ihailimme kalan muotoista järveä syvällä laaksossa. Sen väri vaihteli valon ja varjon mukaan tumman havun vihreästä läpikuultavaan turkoosiin (nyt alkaa oikean väristen helmien etsiminen ;)

Neljän päivän vaellus kumijaloilla tunturien katveessa on ollut elämyksellinen. Lapin matkani on jäänyt Rovaniemen kaupunkiin tutstumiseen joskus 20 vuotta sitten. Jokainen päivä on tuonut eteen erilaisen palan Lapin luontoa, tuntureita, hiekkaa, kiveä, kalliota, kyliä ja vettä. Joka päivä on nähty lunta huipuilla. Jokainen maisema on ollut omalla tavallaan karua, mutta myös huikaisevaa kauneutta. Vaivaiskoivut ovat nimensä veroisia väkkyröisine runkoineen. Puuston joukosta bongasin pieniä mäntyjä ja katajia. Joitakin poroja köppelehti penkereillä aluskasvillisuuden kellertävinä. Eilen nähty lintuhavainto varmistui googlen avulla suohaukaksi. Tänään näimme merikotkan. Sen varmistan sitten kotona kun perkaan järkkärin kuvia.


Neidenissä eli Norjan Näätämössä ihailimme  komeaa koskea ja söimme välipalaa. Ihmettelimme täppärin jumittumista Norjaan, mutta unohdimme, että itärajalla rajavyöhyke on tavallista leveämpi. Täppäri oli enemmän ajan tasalla kuin me. Asia paljastui kun Euroopan Unionin jättimäiset kyltit olivat Suomen rajalla. Järkkärin akku riitti juuri Näätämön koskelle ja alkoi vilkuttaa akkun varausmerkkiä sen jälkeen. Tuuppasin kameran omaan kassiinsa ja otin tilalle PowerShotin, jolla otetaan kuvia vain eteenpäin. Sivuikkunoista tulee vain sotkua. Pari poroa jäi kuvaamatta kun pikku lamera ei pysty pikakuvaukseen ja valmiustilan pitäminen syö akun äkkiä tyhjäksi.

Suomen puolella Näätämöstä Sevettijärvelle, Inariin ja Ivaloon oli kaunista järvimaisemaa. Maasto oli aika rikkonaista ja kartan pienet siniset lammikot ovat luonnossa melko suuria vesialueita. Maasto vaihteli kivikoisista pirunpelloista hiekkaiseen mäntymetsään. Samat kivikot jatkuivat järvissä pieninä luotoina ja saaripötkylöinä. Sevettijärvellä oli lounastauon vuoro kauniilla mäntyhiekkarannalla. Kävin kuvaamassa muutaman ruudun levänneellä järkkärillä ja kaikilla muillakin laitteilla. Huikean kauniit hiekkarantamaisemat, mutta hiukkasen oli vilpoiset kuvauskelit.


Päivän päätteeksi leiriydymme kauniille ja rauhalliselle mäntykankaalle Ukonharjun lomakylään. Ajomatkaa Norjan kautta tuli tänään 364 kilometriä. Orava kävi jo toivottamassa meidät tervetulleiksi.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kautokeino - Karigasniemi - Utsjoki

Yö alkoi itikan ininällä ja läpsäisyn äänillä. Ne mokomat odottavat imukärsät ojossa auton oven ulkopuolella. Mistä lie haistavatkin, että kumijaloilla varustettu säilykepurkki sisätää tuoretta verta. Aamusuihkussa paljastui punaisia kutiavia patteja.

Kymmenen jälkeen ajoimme Norjan rajan ylitse. Päivä oli harmaa ja alkumatkan sateet olivat lähinnä sadesumua, jonka joukkoon sattui muutama ropiseva pisara. Vettä juoksi maisemassa muussa muodossa - lukemattomossa puroissa, järvissä ja leveissä jokiuomissa. Ihailin tunturien vihreän värin kirjoa - koivuissa, havupuissa, kanervikossa, suon kasvustossa. Kaikkialla väriläikkinä kevään ja alkukesän kukkasia. Suopursua kasvoi matalina pensaina. Niittyleinikin joukossa oli tanakampaa, mutta isompaa versiota, joka paljastui kulleroksi. Karigasniemessä ihailin pihlajien valkoisia kukkia ja Utsjoella tienpientareen metsätähtimättäitä.


Seurasimme jokea, joka puikkelehti tunturien välissä alhaalla laaksossa. Tie mutkitteli joen vieressä kiiveten rinnettä ylös ja toista alas. Välillä kurvasimme tiukkojakin mutkia, mikä oli palkitsevaa kuvaajalle kun kurkottelin kuljettajan selän takaa etuikkunan maisemia. Osa matkasta oli hyvää tuoretta juuri päällystettyä tietä, mutta osa matkasta poukkoiltiin ja pompittiin sen verran rajusti, että kuvaaja tyrmäsi nenänsä ja otsansa kamerallaan. Joskus piti ottaa taijin opit käyttöön ja istua mahdollisimman rentona samalla kun tähtäili maisemaa kameralla. Kolmen päivän naksuttelun jälkeen akussa alkaa olla virta vähissä. Pitäkää peukkuja, että järkkäri pelittää vielä huomennakin. Sitten saattaa olla taas sähköäkin saatavissa ... ehkä. Onneksi kännyn pystyy lataamaan suoraan auton pistokkeesta. Se puhuu samaa kieltä isän täppärin kanssa.

Karigasniemessä kannattaa käydä lounaalla Tenon eräkievarissa. Ruoka on huippuhyvää ja erikoistoiveet otettiin huomioon. Paikka on entinen kauppa ja se on somistettu omintakeiseen tapaan. Sisustusideoita voi etsiä sillä aikaa kun annoksia valmistetaan. Kievarista voi varata huoneita, ravintolassa on siistit vessat ja televisiosta löytyy samat kanavat kuin kotona toisella puolella Suomea (minulla ei ole kotona maksullisia kanavia). Annosten hinnat olivat samaa luokkaa kuin Helsingin ravintoloissa, mutta hyvästä ruoasta kannattaa maksaa. Paikan pitäjinä on nuori mukava pariskunta.

Utsjoella yövymme Camping Lomakylässä. Pieni ja näpsäkkä alue sijairsee aivan Utsjoen keskustassa. Sosiaalitiloissa olisi toivomisen varaa. Hinta on suunnilleen sama kuin viime yönä, mutta vessat eivät ole yhtä siistit. Huomenna ei ole aamusuihkua, sillä sen hinta on 20 centtiä per minuutti. Eipä tullut mieleen kerätä kotona kolikkoarmeijaa matkalle mukaan. Yleensä kaikki automaatit toimivat eri sortin rahoilla. Onneksi päivä on ollut pilvinen ja viileä. SFC alueet ovat hemmotelleet meidät piloille ; )

Ylämäki, alamäki, töyssyjä ja kurveja sekä Lapin kaunista luontoa - matkaa kertyi tälle päivälle 315 kilometriä.