Käsityöläisiä

Lijiangin vanhan kaupungin sokkeloiset kujat olivat täynnä erilaisia käsityöpajoja, pikku kauppoja ja ruokapaikkoja. Kaupoissa myyttin ihan kaikkea teestä musiikkiin ja videoihin, mutta pääasiassa erilaisia käsityötuotteita, joita pajalaiset väkersivät myyntityön ohessa.

 Valokuvaaminen hämmensi tätä nuorta taititeiljaa niin, että yksi viiva meni millin verran vinoon. Minä en mitään eroa huomannut, mutta kokemuksesta tiedän, että mokat korostuu tekijän silmissä taivaallisiin mittoihin.

 Hopeaseppiä oli paljon. Erilaisia koruntekijöitä ja helmitöiden kaupustelijoita valtavasti.

 Vaatteita, kangas asusteita ja räätäliliikkeitä joka lähtöön.

Puutöitä, työssä mestareita ja nuoria kisällejä.
Jotain minäkin ymmärsin. Poika totesi innoissaan äidilleen Kiinaksi: "minä osaan, minä osaan!"

Kaikkea ei voi ostaa, mutta kuvata voi. Lijiang oli toisen käsityöläisen paratiisi ja monen idean lähde ;)