Kopukoita

Lijiangissa paikalliset oppaat toivat meidät hevosfarmille, josta lähti ryhmiä ratsain maastoon retkelle. Vuoriston hevoset olivat kooltaan isoja poneja. Ikävä kyllä ryhmässä ei ollut muita hevoshulluja kuin minä, joten matka jatkui takaisin hotelliin. Paikallisoppaat olivat hämmentyneitä kun ryhmä käyttäytyi niin torjuvasti ratsastusreissuun. Sanoin omalle oppaallemme, ettei ratsastaminen ole välttämättömyys, jos muut sitä eivät halua. Muut olisivat joutuneet odottamaan ties kuinka kauan, jos olisin lähtenyt jonkun ryhmän mukaan maastoratsastukselle. Asiaan vaikutti myös se, että minulla oli vain sandaalit ja sortsit. Niin kuin kuvasta näkyy, kypärät ja muut turvavälineet ovat tuntemattomia suureita näillä retkillä.