Alueella on motelli, lerintäalue ja eri tasoisia lomamökkejä. Motellista löytyy ravintola ja saunat. Hotellia liki on huoltorakennus, johon on sijoitettu mm. leikkihuone, pesutupa, vessat, suihkut. Alue oli siisti sekä sisältä että ulkoa ja palvelu ystävällistä. Ravintolan ruoka oli hyvää.
Kuljettaja ja kokki ovat muuttolintuja. He ovat osallistuneet rutukerhon treffeille jo vuosia. Tällä kertaa minäkin pompin seassa jutellen puolituttujen ja tuntemattomien kanssa. Minulle esiteltiin leegio talvehtijoita, joiden nimet ja asuinpaikat pääosin ovat jo unohtuneet. En kuvaa mihinkään mediaan vaan ihan omaksi ilokseni ja osa päätyy tänne blogiin.
Veikeät, mutta selkeät opasteet. Huoltorakennuksen vesi tuli aluetta rajaavasta joesta. Kävin joka aamu suihkussa ja pesin sillä hampaani, mutta varsinainen juomavesi on alueen vesijohtoverkosta.
Alueella on loistavat ulkoilumaastot ja reitit on selkästi merkityt. Kuljin ristiin rastiin sinne tänne ja eksymisen mahdollisuus on pieni. Ympäröivät tiet ääntelevät ja rajaavat aluetta. Leirintäalueella joen rannassa saunojen läheisyydessä ja lähistöllä on grillikota.
Leirintäalue sijaitseee tämän iloisen näköisen savumajan takana. Pienelle kallion kukkulalle johtaa nurmialueen rajalta portaat ja toiselta puolelta polku heinäpellolle, josta on myöskin näköyhteys leirintäalueelle. Se on piilotettu hyvin näkyville.
Metsän keskeltä löytämästäni laavussa tosin oli merkintä, ettei se ollut kesäaikaan käytössä. Laavun vierestä löytyi koppivessa. Suomen metsissä törmää yllättäviin asioihin.
Puissa kasvoi naavaa, mikä on merkkinä hyvästä ilmasta. Alueen aarteisto on siis syötävää (puolukkaa, mustikkaa, vadelmia, herukkapensaita ja sieniä). Herkuttelin vesisateen jälkeen makoisilla vadelmilla, vaikka hyttyset pyrkivätkin maistelemaan vertani. Kasvoni, hörökorvani ja käteni rokotettiin. Unohdin käyttää hyttyskarkotetta koska aukealla kävi tuuli. Metsäkävelyille otin mukaani kassin, johon pakkasin kurahousut, vettähylkivän takin, lippiksen ja muovipussin järkkärilleni. Kaikista oli iloa luontokävelyilläni.
Rutupäivillä on ohjelmaa (luentoja, rutupeli, yhdistyksen kokouksia yms.) ja markkinahumua. Jokaiselle jotakin eikä mistään tullut paha mieli, syötävää, juotavaa ja muistojen tallentamista sekä lämmikettä kylmän talven varalle.
Majatalon ravintola on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Ison ravintolasalin ja "auditorion" lisäksi baari ympäristöineen on somistettu veikeillä yksityiskohdilla ja muistoilla menneisyydestä.
