Kaisaniemen puutarha

Hieno retkeilykohde keskellä Helsinkiä on Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha Kaisaniemessä. Sateellä voi käydä trooppisen lämpimissä kasvihuoneessa ja aurinkoisella säällä tutkia puutarhan kukkaloistoa. Tiesitkö, että puutarhasta löytyy myös hotelli hyönteisille?

Lisätietoja 15.6.2018  puutarhasta ja vierailusta pionin kukkimisen aikaan.

Meidän oma merihirviö

Löydä muinaiset merihirviöt Helsingistä - Oikosarvet

• Rautatieasemalla asemaravintolan punaruskean ja vihertävän kirjava lattia
• Ateneumin kivijalka ja portaikon lattialaatat
• Postitalon katutasona Elielinaukion puolella vihreänharmaa lattia
• Yliopiston päärakennuksessa Fabianinkadun puolen aulan lattiassa ja Unioninkadun puolen porrasaulan käytävillä
• Esplanadin Kappelikahvilan punaruskeasta lattiasta
• Hallituskadun Olutkellari Helsingin lattiasta
• Geologian museossa (museokortti ei kelpaa, snif)
• Kirurginen sairaala (HUS)

Millainen oli oikosarvi?

• Kuorifossiilit
• Yli tuhat lajia
• Pääjalkaisten sukua
• Aikansa hallitsevia petoja
• Pääjalkaiset ovat selkärangattomien älykköjä.
• 10 lonkeroa 
• Mustekalojen esiäiti
• Malli: pitkulainen kuin porkkana tai tötteröhattu

Vinkit:

Hoksaa oikosarvi

Tiede-lehden verkkoartikkeli oikosarvisista

Lähde: Luomus/eläintieteellinen ja Tiede-lehden erikoisliite (saa museosta)

Kuva Ateneumin lattiasta otettu taidemuseossa käynnin yhteydessä 17.10.2017.

Luomus eläimet

Kuljettajan edellisestä käynnistä on 70 vuotta, itse olen käynyt kummalasten kanssa 8 vuotta sitten kun eläintieteellinen museo avattiin viimeisen peruskorjauksen jälkeen uusituilla näyttelykokonaisuuksilla. Uutta on tullut senkin jälkeen.

Kaksipäinen vasikka oli jo 1970-luvulla kun kävin museossa luokkaretkellä.

Tiesittekös, että hai ujutettiin ikkunan kautta sisään kun ei muualta mahtunut? 

Nyt se ui ilmassa katosta roikkuen.

Useimmat eläimet eivät vain seiso jököttäen paikoillaan kuin karvaiset patsaat vaan ne on koottu kuvaelmiksi. Mitä eläimiä löytyy savannilta päivisin ja miltä yöt kuulostavat? Miten jääkarhut, sudet tai kissaeläimet saalistavat? Miten ihmiset ovat asuneet mammuttien aikakaudella? Muksut tunsivat eläimiä, joista en koskaan ollut kuullutkaan ja löysivät ne heinikon kätköistä.

 

Muista nostaa nenäsi kohti kattoa, sillä maailmanhistorian siivekkäät lentävät yläilmoissa, käärmeet kiemurtelevat oksilla ja kaikki kilpailukykyiset ovat liikkuneet kallionkielekkeille.

Miltä näyttää sammakko ilman nahkaa? Dinosaurukset ovat mielenkiintoisia, mutta vaikuttava on myös valaan "ruoto", joka on vallannut koko seinän. Löytyy luita, fossiileita ja elämän historiaa Suomen luontoa unohtamatta. 

Hissillä pääsee eri kerroksiin.  Ylimmän kerroksen parvekkeella kerrotaan talon historiaa. Yhdessä kerroksessa on näytteillä esimerkki tutkijan huoneesta ja tutkijoiden peilikuvia vilahtelee näyttelyissä kertoen, mitä ammattiin kuuluu. Joka kerroksessa on jotain kivaa muksuille. Luukkujen takaa löytyy lisää tietoa ja fossiileja voi koskea tai tutkia.

Alimmassa kerroksessa on kahvila, vessat, naulakko ja ilmaiset lokerikot. Ylimmän kerroksen aulassa on iso pöytä, jossa voi syödä omia eväitä.

Luomus-kohteisiin kuuluvat myös Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteelliset puutarhat. Kaisaniemen ulkopuutarha on ilmainen, mutta kasvihuoneeseen on pääsymaksu.

Luomus/eläintieteellinenmuseo kuuluu nykyään museokortin piiriin.

Honkanummi

Käytiin Honkanummella pesemässä isovanhempien hautakivi. Samalla tsekattiin, että kivi ei horju ja seisoo ryhdikkäästi. 

Hautausmaa on muuttunut reheväksi puistoksi liki 50 vuoden aikana. Hieman taas haettiin, mutta lopulta ymmärrettiin, miten logiikka alueissa on järjestetty.  Minun mielikuvani ovat vaarin hautajaisista kun olin kuusi vuotias. Jos alueelle tullaan autolla niin reitin hahmotus muuttuu. Muksun muistikuvat askelten pituuksilla ovat kokonaan erilaiset kuin hyväkuntoisen aikuisen. 

Tuusulanjärvi

Eilinen ajomatka vanhaa Lahdentietä Hyvinkäälle loihti ajatuksen Tuusulanjärven kulttuurikohteista. Järven voi kiertää fillarilla, autolla tai juosten - kukin tavallaan. Näkymät ovat vaihtelevia maalaismaiseman viljelykasveista historialliseen rantatiehen ja moderneihin taajamiin.

 

Päivä oli aurinkoinen ja lämpötila nousi yli 20 asteen kun taivas oli kirkkaan sininen. Kuljettajan toiveesta järvi kierrettiin vastapäivään ja aloitettiin tutusta leirintäalueesta, joka ennen vanhaan oli täynnä kuhinaa, mutta nykyisin aika hiljainen, vaikka sijaitseekin lähellä Järvenpään keskustaa, historiaa ja kulttuuria.

 

Leirintäalueen lähellä sijaitsee Alvar Aallon arkkitehtuuria, taiteilijakoti Villa Kokkonen. Teimme ohimarssin autolla. Seuraavaan kierrokseen olisi ollut reippaasti odotteluaikaa. Ulkoa talo ei ole kummoinenkaan. Tyypillinen 70-luvun laatikko "alvarimaisuuksilla", mutta kenties se olisi yllättänyt sisäpuolelta.  

 

 

 

Tuusulanjärven etelärannan tuntumassa sijaitsee Tuusulan suurin taajama Hyrylä, joka tuntuu muuttuneen valtavasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Toki tietä 45 on ajettu silloin tällöin Helsinkiin tai takaisin Hyvinkäälle, mutta ei silloin ole jääty tutkimaan taajamaa tarkemmin. Karavaanareilla on outo vaisto, jonka perusteella tutka vie lähimpään vankkurikauppaan. Samalla alueella oli koneliike, jonka paraatipaikalta löytyi traktoreiden museokappaleita.

 

Ikävä kyllä mainio ruokapaikka Krapi on suljettuna heinäkuun ajan. Ajoimme tarkoituksella ohi tykkimuseon (Ilmatorjunta) ja vahingossa Lottamuseon. Samalle jarrutukselle sopi myös Halosenniemi, jonne poikettiin. Parkkipaikoista oli pulaa, mutta aikamme pyörittyämme, löytyi tilaa vielä yhdelle. Aurinkoinen päivä oli saanut kulttuurin kuluttajat liikkeelle, minkä lisäksi Tuusulan kunta teki kunnallisteknisiä töitä lähimaisemissa, jolloin parkkipaikkoja oli tavallistakin vähämmän.

 

Halosenniemi on paikka, josta on upeat näkymät vastarannalle, Järvenpään siluettiin ja Sarvikalliolle. Kotimuseo, joka ajoittuu 1900-luvun alkukymmenille, on mielenkiintoinen sisältä ja ulkoa. Kuljettajan silmää hiveli rakennustekniikka ja kaunis kädenjälki. Kirjuria kiinnostaa kaikenlaiset yksityiskohdat puun syistä vanhaan ikkunalasiin ja sen tuottamiin alati muuttuviin auringon valomaalauksiin. Toki ihailen myös aikalaisten kädentaitoja. Pekka Halosen syntymästä tulee tänä syksynä 150 vuotta. Sen kunniaksi kotimuseossa on talvimaisemiin erikoistuneen maalarin näyttely "Luonnonlyyrikko". Luonnon lisäksi kotipiha ympäristöineen on antanut erilaisia luovia sytykkeitä maalaamiselle mm. värikkään pyykkipäivän tiimoilta. Halosenniemi oli onnistunut poikkeaminen, sillä kuljettaja ei ollut siellä ennen käynyt.

 

 

Loput kohteista olivatkin kaikille tuttuja, joten ajelimme järven ympäri kohti Hyvinkäätä. Jokelassa kävimme Kultahaarukassa, jossa söimme erinomaiset kanapihvit ja lohkoperunat. Ruoka oli hyvän makuista, palvelu ystävällistä ja erikoistoiveet otettiin huomioon. Ravintola olli siisti ja avara. 

 

 

Pinkki polkupyörä oli Järvenpään grillikahvilan ulkopuolella. Sieltä emme löytäneet minulle syötävää, joten jatkoimme etsimistämme päätyen Jokelaan.

Valamo ja Lintula

 

Valamon luostari

 

Kävimme lounaalla luostarin ravintolan noutopöydässä, jossa oli tarjolla hyvää yleisruokaa, minullekin sopivaa, jahka jätti jälkiruoan väliin (maitoa ja sokeria). Kaupasta kävin hakemassa postikortin, jonka laitoin postilaatikkoon. Onkohan valamolla oma leima? Toivottavasti - se olisi lisäyllätys saajalle. Kirkkoon ei päästy, sillä siellä oli konsertti ja sen päätyttyä opastettu kierros juuttui tulpaksi ovien eteen. Valamossa oli vipinää, touhua ja tapahtumia sekä bussilasteittain ihmisiä. Vapaaehtoiset avustajat olivat pukeutuneet kansanpukuihin (naiset feresiin). Opastus alkoi jo parkkipaikalla - se oli asiantuntevaa ja ystävällistä.

 

Sain puhuttua meidät kyläilemään vielä Lintulan nunnaluostariinkin, jonne on opastus Valamolta ja se sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Valamosta. Täppärin ajo-ohjeistakin oli apua. 

 

 

Lintulan luostarin kirkko ulkoa ja sisältä.

 

 

 

 

 

Lintulassa oli uneliaan rauhallista. Portista vasemmalle sijaitsi pieni kauppa. Ostin esitteen ja katselin käsitöitä. Kirkossa tyhjensin pienet kolikot keräyslippaaseen. Ohi vilahti nunna lenkkarit jalassa kaavun alta vilkkuen. Kohta paikalle tuli maallikkosisar, joka päästi meidät ihailemaan kirkkosalia.  Ihailimme eteisen ikkunalla hyvinvoivia gloksinioita ja orkideoita, jotka kukkivat valtoimenaan. Kirkkorakennus oli moderni. Ovien kahvat olivat erikoisempaa taidekäsityötä. Samanlaiset olivat muotia 1970-luvulla. Myös tuolien puuosat olivat kaunista käsityötä ikoneista puhumattakaan.

 

 

 

Pitkän koivukujan päässä oli kaunis vanha rakennus, jossa oli pieni kahvila. Siinäkin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Pihapiiriin kuului myös navetta, jonne oli rakennettu vessat. Koivukujan päässä pensaiden ympäröimänä löytyi huvimaja.

 

Molemmissa kannattaa käydä, tutustumassa rakennuksiin ja tunnelmaan. Ortodoksinen kirkkokulttuuri on erilaista kuin luterilainen. Kirkkosali on täynnä ikoneita ja pyhimyksien kuvia sekä kultaa ja kimallusta.

Ihmispatsaspuisto

Joogaajat tervehtivät levähdysalueelta saapujia.

Pihatien penkereet

Patsaissa on kierrätetty kätettyjä materiaaleja, vanhoja tekohampaita ja -silmiä sekä rungon tukena metallia. Patsaista löytyy lasia, posliinia ja mosaiikkia sekä vanhaa keittiötavaraa.

Lisätietoja ihmispatsaspuistosta Parikkalan matkailusivuilta sekä puiston omilta verkkosivuilta.

Upea puutarha patsaineen. Se on hämmästyttävän iso ja joka kulman takaa löytyy mielenkiintoista katsottavaa. Kannattaa käydä tutustumassa jos vain olette matkalla itäisen 6-tien varrella. Puisto on aina auki ja sinne on vapaaehtoinen pääsymaksu.

Muox! YLE uutisten artikkeli 5.10.2017: Käytettyjä tekohampaita päätyi suositun matkailupuiston patsaisiin – kuvat karmaisevat, linkki uutiseen.

Mennään Lappeenrantaan mutkan kautta

Aamulla lähdimme ennen kymmentä kohti Kotkaa. Ilman lämpötila näytti 18 astetta ja tien 26. Reilun tunnin ajon jälkeen olimme Kotkassa. Aino (gps) ei tuntenut Saponkatua, joten se ohjelmoitiin Kotkan keskustaan ja ajelutti pitkin peltoja kun uusi moottoritie oli tuntematon osuus sen päivityksissä. Täppärin kartta jumitti Kotkan esikaupunkeihin. Onneksi ajo-ohjeet jäivät ruudulle. Aino käski kääntymään takaisin jos mahdollista kun tottelimme täppärin ja kaupungin omia opasteita.

Pääkokki ja kuljettaja lähtivät kaupungin kiertoajelulle siksi aikaa kun itse menin tutustumaan Suomen maantietoon biologian merkeissä eli vesielämään järvistä jokiin ja meriin. Maretariumin akvaarioissa pohdin, että kumpikohan mahtoi olla ihmettelyn aiheena, katsojat vai katsottavat. Tiesin, että kalojen lasi peilasi niiden omia kuvajaisiaan, mutta silti jiossakin akvaarioissa fisut tuntuivat seuraavan minun ja muiden liikkeitä. Noh, kaikkihan me säteilemme 😉 jollakin tavalla. Paras allas oli minun mielestäni se, joka oli koko talon korkuinen, ja missä kalat uivat katsojan yli.

Minulle jäi ylimääräistä aikaa kävellä Sapon vesipuistoalueella ihailemassa vesipuutarhaa ja patsaita. Maretariumin ja kahvilan työntekijät antoivat hyviä vinkkejä, missä ehtisi vierailla sillä aikaa kun toiset kiersivät junan kyydissä tutustumassa Kotkaan: vesipuisto ja patsaspromenadi.

Kotkasta lähdimme Haminaan lounaalle. Taas oli Ainolla pasmat sekaisin kun uudet tiet kulkivat missä sattuu. Haminaan löysimme valtion opasteillakin. Upseerikerhoa hakiessamme kiersimme muutaman kehätien ympäri ennen kuin katseemme osui tiilirakennukseen. Onneksi Haminan ympyrät olivat pieniä. Lounaaksi saimme vähäsuolaisia kaalikääryleitä ja miedosti sokeroitua appelsiinikiisseliä. Just passelia meikäläisen lautaselle. Lounasta sulattelimme kiertämällä bastionin valleilla ja kesäteatterin rakennelmiin tutustuen.

Pian jatkoimme matkaamme yhä kohti itää. Ohitimme Lelun ja Piispan viitat. Pellot ovat rehevän vihreitä ja metsissä näytti kasvavan kivikekoja. Rajamarketista ostin pullon vettä ja naureskelin hauskalle lehmää esittävälle patsaalle. Kohta käännyimmekin jo pohjoiseen tielle 387. Tällä tiellä bongasin viitat, joissa kerrottiin paikoista Kavala, Leino ja Rumpu. Teimme uteliaan minikiertoajelun graniittilouhoksen pihamaalla ja huristimme kukkaronnyörejä kiristellen ohi Ylämaan kivikorujen.

Täppäri itsepäisesti väitti olevansa Kotkassa. Onneksi se sentään haki kiltisti ajo-ohjeet Lappeenrannan Huhtiniemen leirintäalueelle, vaikkei kertonutkaan, missä virallisesti olimme. Aino käski kääntyä ympäri kun keskustan sijasta seurasimme telttamerkkejä. Löysimme mm. paikkakunnan lentoaseman ja Mariannekarkkien tehtaan.

Huhtiniemessä söimme välipalan ja kävimme suihkussa. Lintuset lauloivat, oravat loikkivat kuun kumottaessa melkein täytenä vaaleansiniseltä taivaalta. Huhtiniemi on siisti leirintäalue lähellä keskustaa. 

Mutkien matka kesti 9 tuntia ja kilometrejä kertyi 225.

Kuvat lisätty 1.7.2015.


Viite: Kaakko - Kotka, Hamina, Miehikkälä ja Vironlahti - menovinkit

Ensimmäinen yöpyminen



Kauden ensimmäinen yöpymisen vaativa reissu on tehty. Perinteinen keväinen kuvausreissuni Lohjansaarelle muuttui koko perheen kevätretkeksi sukuloimaan. Vanhemmat pyörivät pihapiirissä, mutta minä valloitin maastoa vähän isommalta alalta, vaikken siltikään tehnyt yhtä pitkiä päivävaelluksia kuin syksyllä. Kevät on kuvaajalle kaunista aikaa. Laskekaapa joskus, kuinka monta eri vihreän sävyä maisemasta löytyykään.

 

 

Maanantai-illan auringossa törmäsin kukkia kuvatessani myrkylliseen kultaan, korvasienien esiintymään. Tuloksena iso hedelmäpussillinen herkkukeiton aineksia. Illan hämärtyessä peurat laskeutuivat metsän rinnettä alas ja kävivät maistelemassa puutarhan makoisaa ruohoa sekä haistelivat marjapensaiden ja omenapuiden silmuja. Puutarhassa vieraili myös iso rusakko ja sorsapariskunta.

 

Maanantaina iltapäivällä pilvet kaikkosivat ja aurinko putkahti lämmittämään. Siellä, minne tuulet eivät osuneet, järven pinta oli lähes tyyni ja kuvaaja riisui lämpökerraston apukassiinsa. Sinne, minne tuuli osui, sai välikerrokset vetää takaisin päälleen.



 

 



Ensimmäinen yö vaatii aina totuttelua. Talvella tilaan tottuneet matkaajat ovat hieman ihmeissään patjan kovuudesta, ahtaudesta, viileistä lakanoista ja milloin mistäkin. Kun kesäreissu alkaa, ahtauteen tottuu nopeasti ja toiminta lutviutuu uomiinsa.  

Tiistaina keli oli aivan toisenlainen. Aamulla neljän aikaan heräsin mustarastaan lauluun ja myöhemmin sateen ropinaan. Aamutoimilla ei ollut kiirettä. Kun sade taukosi, lähdin kävelylle kuvaamaan tuoretta luontoa kastepisaroilla koristettuna. Tuuli runnoi sellaisella voimalla, ettei missään ollut suojassa. Ei tullut vilu, kun puki tarpeeksi päälle, suojasi latvan myssyllä ja kädet sormikkailla.

Koska säätieteilijät lupasivat lisää myrskytuulta ja märkää sadetta, palasimme takaisin tukikohtaan suunnittelemaan uusia reissuja.

Puistoaamut

Kiinan matkaan kuuluu aina vähintään yksi pakollinen aikainen aamuherätys viiden aikaan. Guilinissa menimme puistoon, josta oli hulppeat näköalat. Alkuveryttelynä kpusimme huvimajalle katselemaan näkymiä.

Puistoon päästiin pitkän sillan kautta. Minä tietysti jäin viimeiseksi ihailemaan näkymiä sekä sisä- että ulkopuolelta. Ja sitten kipitin hurjaa vauhtia tuon punatakkisen mihen perässä. Onneksi hänelläkin oli kamera.

 Kannatti kiivetä jyrkkää mäkeä miljoona porrasta ylös jalat maitohapoilla ensimmäisen parin sadan jälkeen. Maisemat oliva upeat ja kaupungista sai mainion kuvan vaikka pilvet roikkuivatkin alhaalla. 

 Ennen puistoon menoa ihailin laukkaavia hevospatsaita joen varrella. 

Näköalan ihailijoiden joukossa oli useita harjoittelijoita kiinalaisista erikoisuuksista ballerinnoihin. Toisilla sitä notkeutta riittää - varmaan kumia nuo luiset sisäosat.

 Alhaalta puistosta löytyi hyrrän lennttäjiä, sulkapalloilijoita, tanssijoita ym...

 Ja tietysti taijiryhmiä joka lähtöön. Sitä mekin teimme omaan tahtiimme. Osa liittyi mukaan valmiisiin ryhmiin jos löytyi sopiva laji.

Tähänkin olisi varmaan päässyt mukaan, jos olisi ymmärtänyt säännöt. Voittokäsi?

Joka puolella kylttejä: varokaa apinoita! Tämä rääkäisi pahasti jos meni liian lähelle. Yksi vikkelä kinttuinen kiinalainen yritti tehdä tuttavuutta horoskooppieläimensä kanssa. 

Puutarhan minimaailma

 

Kotimuseossa (2) oli mainio piha puutarhoineen. Kuvasta näkyy, ettei seinästä toiseen ollut paljon tilaa, mutta kummallakin puolella käytävää on samanlainen nurkkaus kasveineen. Tältä puolelta löytyi mielenkiintoisempaa kuvattavaa...

  

Paikallisten toppavuorien pinoismalli palmun juurella.

  

Tästä tulee mieleen ne lukemattomat portaat, joita Kiinassa olen jokaisella reissulla joutunut kiipeämään. Niin tasaista länttiä ei ole ollutkaan, ettei olisi portaita jossakin vaiheessa vastassa eikä yksikään niistä mene suoraan perille vaan monen mutkan kautta ; ) 

Kaikkihan on vain kekseliäisyydestä kiinni, miltä puutarha näyttää.