Paviljonkeja

Kiertelimme Maailmannäyttelyn alueella yhden iltapäivän. Aikaa olisi varmaan mennyt ainakin viikko, jos olisi halunnut käydä kaikkialla. Jonot joka paviljonkiin olivat pitkät, vaikka sanoivat Suomen paviljongin jonon hurahtaneen puolessa tunnissa. Tosin jos olisimme tienneet, olisimme voinneet kävellä jonojen ohitse suoraan sisälle, jos olisimme ilmoittaneet kansalaisuutemme ja sehän olisi käynnyt ilmi puhumalla härmän kieltä. No, emme tienneet, joten vain osa jaksoi jonottaa, sillä ensimmäisenä päivänä siniseltä taivaalta porottava aurinko helli meitä liki 30 asteen voimalla. Kahdenkymmenen asteen hyppy ylöspäin tuntui yhtä mullistavalta kuin vastaava pudotus palatessa.

Venäjän tornit hykerryttivät käsityöihmistä. Kuvia löytyy monelta kantilta.

Afrikkalaiset rakennukset olivat värikylläisiä ja kirjavia.

Kroatialla punaista ja valkoista. Reikäjuustosta en muista enää minkä maan rakennus eikä se käy ilmi kartastanikaan.

Pohjoismaat olivat hyvin yksimielisiä paviljonkiensa väreistä vaaleilla sävyillään. Alla Tanskan fillariterassi.

Olemisen kaupungin seinät kasvoivat ja versoivat.

Kiinan paviljonki siintää alueen reunasta reunaan ylittävän käytävän takaa. Alueella käveltiin sekä maan päällä että silloilla niiden yläpuolella.

Kaikkiin pavilljonkeihin ei päässyt jonottamallakaan vaan liput piti tilata etukäteen. Tyydyimme ihailemaan Kiinan rakennusta ulkopuolelta.

Yhdyskäytävän lasitötteröstä sai mielenkiintoisia kuvia. Illalla se oli valaistu ja vaihtoi väriä kuin kameliontti.