Vuoristomuotia

 Leppäkerttupöksyt

 Upeita kankaita. Vahinko, että hukkasimme pöksykaupan ... tai ehkä ne eivät olisi kuitenkaan minun päälleni mahtuneet vaikka olisimme sen uudelleen löytäneet...

 Lierihattu suojaa auringonpaisteelta.

 Kansallispukumuotia muksuille

 Salsahameet olivat muotia 1979 Euroopan kierroksellamme.

 Upeita helmikirjontatöitä hameissa ja puseroissa ja hinta sen mukainen.

Lijiangin vanhakaupunki kauppoineen oli käsityöihmiselle aarreaitta. Vaikka kaikkea ei voi ostaa niin aika monesta paikasta sain kuvan mukaani.

Kuvasanakirja

 Lijiangissa kieli kirjoitettiin kuvin. Sitä oli maalattu talojen seiniin ja matkamuistoihin. 

 Onneksi löytyi myös Dongba Hieroglyph Dictionary eli paikallisen kielen kuvasanakirja.

 Ei ihan ummikkona tarvinnut aloittaa käännöstyötä. 

Tässä pari kuvaa sanakirjasta. Jotkut kuvat ovat ihan selviä, mutta joidenkin kanssa on hukassa. Esim. talon seinässä kuva, joka kertoo olevansa järvi, muistuttaa äkkiseltään koirankakkaa, joten hupaisia käännösvirheitä saattaa tapahtua.

Häät

Heti ensimmäisenä päivänä vanhassa kaupungissa kierrellessämme ja kauppojen tarjontaa tutkiessamme törmäsimme hääkulkueeseen, jossa morsian siirretään vanhojen tapojen mukaisesti sulhasen kotiin. Parina muunakin päivänä näin vastaavia kulkueita, mutta en niin läheltä kuin tämän. 

Kallista kahvia

Eräänä sateisena päivänä Lijiangissa olimme suunnitelleet käydä katsomassa paikallista temppeliä, joka oli rakennettu kukkulan laelle. Kukkulalta oli mainio näköala yli vanhan kaupungin kattojen, mutta temppeeliin emme päässeet, sillä se oli suljettu. Takaisin tullessamme osuimme kahvilaravintolan eteen, jossa mainostettiin kahvia. Sinne menimme sisään. Huonetoverini tilasi kurpitsakeittoa. Listalla oli myös italialaisia herkkuja kuten pasta annoksia ja pitsaa. Minä tilasin listan ainoan kahvin, jota ei oltu pilattu kermalla, maidolla tai sokerilla: Amercan coffee (ekspresso kuumalla vedellä). Kahvilta se maistui ja maltaita se maksoi, 35 Yuania eli noin 3,50 €. Kuppini vierestä löysin lusikan, jossa oli valmiiksi taivuteltu "Uri Geller" tyyliin. 

Infot, kyltit ja mainokset

Vanhan kaupungin opastekyltit olivat lähes kaikki puisia. Numero 66 ravintola oli paras paikka matkani ajalta. Sopivasti lihaa, täytteenä vihanneksia, ei liikaa mausteita eikä ollenkaan suolaa. Jes, tämän paikan kokki osaa soveltaa kiinalaista keittiötä poikkeavalla ruokavaliolla. Erinäisistä sattumuksista johtuen kävimme siellä syömässä melkein joka kerran.

Vessoja ei ollut montaa ja kun sattui kohdalle niin melkein sinne oli mentävä tosin käytin hotellimme vessaa enkä käynyt testaamassa paikallista yleistä käymälää. 

Yksinkertainen Kiinan kielen oppitunti numeroin: ar -si - ii - liu ... nelosta en osaa lausua oikein vieläkään ... ravintolan nimi.

 Opaste ja tiedote kukkulan temppelille, joka kuitenkaan ei ollut avoinna vaan rakennustelineiden valtaama ja myllätty paikka. Ovien edessä portaiden ylätasanteella vanhemman puoliset herrat pelasivat tien tukkeena.

 Moraalisia ja hyvän käytöksen ohjeita asukkaille ja turisteille.

 Kekseliäs majatalon kyltti.

Suomalaisia naurattanut kyltti vuorenrinteillä. En saanut selvää, mistä oli kyse, mutta valokuvia näyttää olevan ko. sivuilla ja aika mainiot näkymät vähän matkan päästä  löytyikin. 

 Majatalo esittelyjä.

Koirien paratiisi

 Hotellimme respakoirat,

 hyvin hoidettuja lemmikkejä,

 kulkukoiria,

 puotikoiria,

 ja jotain siltä väliltä.

Missään Kiinassa en ole nähnyt niin paljon koiria kuin Lijiangissa, koirien paratiisissa.

Kopukoita

Lijiangissa paikalliset oppaat toivat meidät hevosfarmille, josta lähti ryhmiä ratsain maastoon retkelle. Vuoriston hevoset olivat kooltaan isoja poneja. Ikävä kyllä ryhmässä ei ollut muita hevoshulluja kuin minä, joten matka jatkui takaisin hotelliin. Paikallisoppaat olivat hämmentyneitä kun ryhmä käyttäytyi niin torjuvasti ratsastusreissuun. Sanoin omalle oppaallemme, ettei ratsastaminen ole välttämättömyys, jos muut sitä eivät halua. Muut olisivat joutuneet odottamaan ties kuinka kauan, jos olisin lähtenyt jonkun ryhmän mukaan maastoratsastukselle. Asiaan vaikutti myös se, että minulla oli vain sandaalit ja sortsit. Niin kuin kuvasta näkyy, kypärät ja muut turvavälineet ovat tuntemattomia suureita näillä retkillä.