Pala Pohjois-Karjalaa

Papinniemellä sataa ripotteli, mutta sää oli synkistä pilvistä huolimatta lämmin ja aurinko paistoi satunnaisesti. Aamutoimien jälkeen huristelimme matkaan, mutta pysähdyimme pian Uukuniemen kirkolle. Kiersimme kirkon ympäri, mutta kirkko oli suljettu alkuviikon. Laskimme talvisodan sankareita kirkkomaalta 200 kappaletta. Surkia tilanne pienelle paikkakunnalle menettää yksi sukupolvi sodalle. Ei ihme, että jotkut talot ovat autioituneet ja katot sammaloituneet. Muut Uukuniemeläiset on haudattu muutaman kilometrin päähän metsäiselle rinteelle.

Niukassa saimme kiinni sadakuuron. Pian ylitimme maakunnan rajan Pohjois-Karjalaan ja tienviittojen mäet muuttuivat vaaroiksi. Ehdinkin jo tovin katsella, että maasto oli muuttunut kumpuisemmaksi ja mäkien takana häämötti aina toinen kukkula. Huristimme Kiteen kautta Tohmajärvelle, Katri-Helenan kotipitäjään. Siellä ilmojen haltija ei meitä suosinut vaan kaupan parkkipaikalle saapuessamme heitti vettä kuin paljusta kaataen. Vähän aikaa odottelimme, mutta sitten vedimme takit niskaan ja sukelsimme veden sekaan. Paikallinen postinhoitaja neuvoi pankkiautomaatille lisäkaneetilla "ette voi eksyä" - eikä eksyttykään. Aino (gps) vain sekosi vaihteeksi. Nappasin täppärin avuksi ja suunnistimme sen avulla perille. Matkalle jäivät Ruppovaara, Raativaara, Hyypiä ja Palo.

 

SFC Hietajärven alue sijaitsee 492-tien Kiihetelysvaaran päässä. Tien toisella puolella on teollisuutta, jota saattaa jäädä katselemaan pitkän vihreän kauden jälkeen, mutta onneksi alue on sangen pitkä ja näkyy tielle eikä ohi ajamisen vaaraa ole. Aino olisi halunnut ajattaa tien toiseen päähän ja pyysi kääntymään ympäri. Portille törmäsimme kuljettajalle ja pääkokille tuttuihin ihmisiin kotimaisemista. Joka reissulla on jostakin päin maailmaa tuttuihin reissaajiin törmätty. Pihahuoneen kokoamisen jälkeen syötiin lounas ja iltapäiväkahvit nautittiin tutussa porukassa. Kirjuri yrittää muistaa kaikkien nimet. Ilma oli viilentynyt navakoiden sadekuurojen aikana. Ripsi täälläkin vähän, mutta suuremmat veden olomuodot kiersivät leiripaikkamme. Rannalla tuulee. Vaihdoin shortsit farkkuihin ja nykäisin fleecen päälle vielä takin.

Iltasaunassa oli tungosta ja vielä lämpimässä vedessä tehdyn iltapesunkin jälkeen saunassa oli vain seisomapaikkoja. Aikamme seisottuamme, saimme reilun vartin lämmiteltyä istuenkin. Karavaanarisaunassa kuulee koko maan murrekirjon, mutta metkointa on paikallisten puhujien oman kielen kuunteleminen. Paikallinen asukas kertoi saunamatematiikan olevan mahdoton yhtälö. Koskaan ei tiedä pitkän kylpyajan 17.00-22.00 hiljaisinta hetkeä. Ruuhkaa on loma-aikaan, kesä-heinäkuussa, kun kulkijat ovat liikkeellä.

Isännät asustavat alueen laitoja. Vieraspaikat on koottu lähelle porttia, saunaa, vessoja ja kesäkeittiötä. Vieraspaikat on numeroitu keltaisilla puukukkasilla ja alue on merkitty selvästi. Leikkipaikka on aidattu ja muksuille löytyy autoja ja tramboliineja. Kangasmaastossa kukkii puolukat. Jos hyvin käy täältä löytyy marjoja syksymmällä. Kalamies kertoi järvestä nousevan isompaakin kalaa. Eilen kuulemma 3,5 kiloinen kala.

 

Etelä-Karjalan kiertoajelu

Eilisestä viisastuneena hyppäsin kesäisempiin pöksyihin ja nakkasin farkut vaatehyllyyn. Öljysin paljaaksi jääneet nahkanpalat kun eilen suihkussa huomasin saaneeni hieman väriä nahkoihini. Kellonremmin kohdalla on valkoinen rantu. Kuljettajan mielestä manasimme sadetta ja kylmää pukeutumisellamme. Lappeenrannan torilla ollessamme aurinko verhoutuikin pilviin, mutta kylmä ei silti ollut. Torilta löytyi mansikoita ja kauppahallista paikallista leipää sekä muikkuja. Kirkkomaan läpi kävellessäni kuvasin alueen rakennuksia kun kaksi paikallista nähtävyyttä pyysi kuvamaan itsensä. Enempää ei ollut aikaa rupatteluun, sillä pääkokki ja kuljettaja vipelsivät jo puiston toisella laidalla. Lappeenrannan satamassa kävin katselemassa Hiekkalinnojen sankareita.

Matka jatkui 6-tietä itään. Ohitimme mm. Mansikkalan, Imatran kosken ja Saimaan kanavan. Leveää Vuoksea ihailimme vain moottoritien sillalta. Mansikkalassa en ole aikaisemmin käynyt, mutta molemmat vetiset elementit olen kakarana nähnyt. Sen sijaan poikkesimme Lohelan käsityöpuotiin kahville ja välipalalle. Pistimme ison sämpylän runsaalla lohitäytteellä kolmeen osaan. Puodissa oli myytävänä kohtuuhinnalla taoksia ja käsitöitä. Isän avustuksella sain itsestäni peikonkuvan. Matkallamme ohitimme lisää mielenkiintoisia paikannimiä: Kopsala, Heinärikkilä, Untamo, Kuutoskankaantien ja Laikko. Änkälässä alkoi sataa ripotellen ja Parikkalassa saimme taajemman kuuron niskaamme. Se meni äkkiä ohitse, mikä oli hyvä asia, sillä ihailimme juuri silloin ihmispatsaita ITE taiteilija Veijo Rönkkösen puutarhassa. 

Aino (gps) sai raivarin, kun käännyimme päätieltä ja ajoimme kierroksen Parikkalan keskustassa. Kävimme samalla ihailemassa sen kaunista puukirkkoa. Sisällä oli äärimmäisen rauhallinen tunnelma kun sain olla siellä kahdestaan nuoren oppaani kanssa. Tosin taisin tehdä kummallisia kysymyksiä, joihin hänellä ei ollut vastauksia (esim. onko lamput alkuperäiset vai tehty myöhemmin sähköistyksen aikana). Parikkalan seurakunnan sivuita löytyy myös Uukuniemen kirkon tiedot. Se on saman kokoinen ja näköinen kuin Parikkalan kirkkokin. Ajoimme sen ohi matkatessamme Uukuniemen Papinniemeen yöksi.

Eteläinen Karjala on täynnä mielenkiintoisia paikan nimiä: Savikummunsalo, Kesusmaa, Mykkiinikivet (nähtävyys?), Kirjavala, Maironniemi, Tarnala, Kumpu, mutta Kalasatama on varmaan sitä mitä nimelläänkin väittää. Sellainen oli Uukuniemessä vähän ennen Papinniemelle kääntymistä.

Leirintäalueella on uudehkot ja siistit rakennukset. Niemen molemmin puolin oli mahdollisuus leiriytyä veden läheisyyteen. Männikkökangas tuoksui hyvältä ja molemmin puolin hiekkarantainen. Kaunis paikka, vaikka pidempiaikainen oleskelu vaatiikin eväsrasian päivityksen. Huoltorakennuksen ravintolasta voi tilata buffaloburgeria pahimpaan nälkään. Osa paikallisista vieraili siellä autolla, osa veneellä. Harvempi eksyy Papinniemeen, sinne ajetaan tietoisesti. Kannattaa silti käydä, vaikka pidempi oleskelu keventää kukkaroa.

Muikkujen paistoa varten kokosimme ulkokeittiön katoksineen, pöytineen ja tuolineen. Kuljettaja toimi kalamestarina, pääkokki taikoi lisukkeita ja mintä toimin avustajana kalan kuivaamisesta tavaroiden juoksuttamiseen. Lappeenrannan tuoreet kotirannan muikut olivat tosi hyviä.

Ilta oli lämmin, mutta yhdistetty roskis- ja valokuvauskeikkani keskeytyi kun kuulin jyrinää. Järven toisella puolella oli synkkää ja ikävää sadeharsoineen. Pakkasimme ulkoisen olohuoneemme takaisin autoon ettei tarvitse kalusteita märkinä pakata. Istuin ulkona kirjoittelemassa päivän tapahtumia vihkooni ja ihailin lokkien kalastusta. Päivä tummeni ja viileni, mutta sadepilvet pysyivät toisella puolella lammikkoa.

Mennään Lappeenrantaan mutkan kautta

Aamulla lähdimme ennen kymmentä kohti Kotkaa. Ilman lämpötila näytti 18 astetta ja tien 26. Reilun tunnin ajon jälkeen olimme Kotkassa. Aino (gps) ei tuntenut Saponkatua, joten se ohjelmoitiin Kotkan keskustaan ja ajelutti pitkin peltoja kun uusi moottoritie oli tuntematon osuus sen päivityksissä. Täppärin kartta jumitti Kotkan esikaupunkeihin. Onneksi ajo-ohjeet jäivät ruudulle. Aino käski kääntymään takaisin jos mahdollista kun tottelimme täppärin ja kaupungin omia opasteita.

Pääkokki ja kuljettaja lähtivät kaupungin kiertoajelulle siksi aikaa kun itse menin tutustumaan Suomen maantietoon biologian merkeissä eli vesielämään järvistä jokiin ja meriin. Maretariumin akvaarioissa pohdin, että kumpikohan mahtoi olla ihmettelyn aiheena, katsojat vai katsottavat. Tiesin, että kalojen lasi peilasi niiden omia kuvajaisiaan, mutta silti jiossakin akvaarioissa fisut tuntuivat seuraavan minun ja muiden liikkeitä. Noh, kaikkihan me säteilemme 😉 jollakin tavalla. Paras allas oli minun mielestäni se, joka oli koko talon korkuinen, ja missä kalat uivat katsojan yli.

Minulle jäi ylimääräistä aikaa kävellä Sapon vesipuistoalueella ihailemassa vesipuutarhaa ja patsaita. Maretariumin ja kahvilan työntekijät antoivat hyviä vinkkejä, missä ehtisi vierailla sillä aikaa kun toiset kiersivät junan kyydissä tutustumassa Kotkaan: vesipuisto ja patsaspromenadi.

Kotkasta lähdimme Haminaan lounaalle. Taas oli Ainolla pasmat sekaisin kun uudet tiet kulkivat missä sattuu. Haminaan löysimme valtion opasteillakin. Upseerikerhoa hakiessamme kiersimme muutaman kehätien ympäri ennen kuin katseemme osui tiilirakennukseen. Onneksi Haminan ympyrät olivat pieniä. Lounaaksi saimme vähäsuolaisia kaalikääryleitä ja miedosti sokeroitua appelsiinikiisseliä. Just passelia meikäläisen lautaselle. Lounasta sulattelimme kiertämällä bastionin valleilla ja kesäteatterin rakennelmiin tutustuen.

Pian jatkoimme matkaamme yhä kohti itää. Ohitimme Lelun ja Piispan viitat. Pellot ovat rehevän vihreitä ja metsissä näytti kasvavan kivikekoja. Rajamarketista ostin pullon vettä ja naureskelin hauskalle lehmää esittävälle patsaalle. Kohta käännyimmekin jo pohjoiseen tielle 387. Tällä tiellä bongasin viitat, joissa kerrottiin paikoista Kavala, Leino ja Rumpu. Teimme uteliaan minikiertoajelun graniittilouhoksen pihamaalla ja huristimme kukkaronnyörejä kiristellen ohi Ylämaan kivikorujen.

Täppäri itsepäisesti väitti olevansa Kotkassa. Onneksi se sentään haki kiltisti ajo-ohjeet Lappeenrannan Huhtiniemen leirintäalueelle, vaikkei kertonutkaan, missä virallisesti olimme. Aino käski kääntyä ympäri kun keskustan sijasta seurasimme telttamerkkejä. Löysimme mm. paikkakunnan lentoaseman ja Mariannekarkkien tehtaan.

Huhtiniemessä söimme välipalan ja kävimme suihkussa. Lintuset lauloivat, oravat loikkivat kuun kumottaessa melkein täytenä vaaleansiniseltä taivaalta. Huhtiniemi on siisti leirintäalue lähellä keskustaa. 

Mutkien matka kesti 9 tuntia ja kilometrejä kertyi 225.

Kuvat lisätty 1.7.2015.


Viite: Kaakko - Kotka, Hamina, Miehikkälä ja Vironlahti - menovinkit

SFC Leininranta - Kausala

Tänään loppui kesän odottelu. Aurinko paistoi pilvien lomasta sen verran lämpöisesti, että auto pakattiin kohti retkiä. Kaapit päivitettiin Riihimäen kaupassa, jonka iso parkkipaikka sattui sopivasti matkan varteen. Tämä päivä oli harjoitusmatka - parin tunnin ajo kohti itää. Lupiini kukki sinisenä merenä tienvarsilla. Vieläkö tätä vieraslajia viljellään pientareiden koristeina vai leviääkö se vanhasta tottumuksesta vailla rajoitusta? Määränpäänä oli Kausalassa SFC Leininranta.

Järvenrannalla pieni ja näpsäkkä alue rinnetontilla. Kauniisti raivattu ja siistit huoltorakennukset. Vastaanotto oli ystävälläinen ja saimme opastuksen sopivalle paikalle, vaikka eksymisen vaaraa ei ollut. Sunnuntaisin sauna on lomalla ja sattumalta alueella oli pieni tekninen vika vesipumppujen kanssa. Viasta ilmoitettiin heti portilla kun saavuimme. Onneksi huomenna on arkipäivä ja vika saadaan toivottavasti korjattua. Järvi on lähellä joten suihkun sijaan pesufati on tällä kertaa hieman suurempi. Vesipedot kertoivat, että veden lämpötila laiturilla oli 17 astetta.

Kesäpäivää juhlistettiin juomalla saapumiskaffeet pihalla kaivettuamme tuolit ja pöydät auton varastosta sänkyjemme alta. Aluetutustuminen hitaalla nopeudella kesti tunnin, mikä käytännössä tarkoittaa, että kameralla varustettuna jäin katselemaan ja tutkimaan maisemia objektiivin lävitse.

Hyvää palvelua

 

Retkiauton lämmitin on hieman reistaillut. Ensimmäinen yö vietettiin sähköpuhaltimen lämmössä. Pääkokki paleli, mutta muut olivat tyytväisiä lämpötilaan. Huoltokalenteri on varmasti täynnä kun caravaanarit ovat aktivoituneet lähestyviin kesälomiin. Ensimmäiseen reissuun mahtui monta matkaajien huoltopaikkaa, jossa ensimmäinen katseluaika löytyi kuukauden päästä ja potilaan vilkaisuun suhtauduttiin nihkeästi. Pelättiin jo pakollista huoltoreissua auton ostopaikkaan Savonmaan sydämeen.

 

Yllätyimme positiivisesti kun Hyvinkään BestCaravanilta huoltomies tuli yllättäen katsomaan autoa ja testaamaan lämmityslaitetta. Ei tarvinnut sopia katseluaikoja. Hän sai lämmityksen päälle. Kuljettaja seuraa tilannetta ja tutkailee vinkkilistaa. Huoltoaika sovitaan, jos kenkkuilu jatkuu. Saattaahan se olla, että pitkä jouten olo saa lämmittimenkin heräämään talviunestaan tavanomaista hitaammin.

 

Hiiteen merkkihuoltaja kun kotimaisemista löytyy hyvää, ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua!

Ensimmäinen yöpyminen



Kauden ensimmäinen yöpymisen vaativa reissu on tehty. Perinteinen keväinen kuvausreissuni Lohjansaarelle muuttui koko perheen kevätretkeksi sukuloimaan. Vanhemmat pyörivät pihapiirissä, mutta minä valloitin maastoa vähän isommalta alalta, vaikken siltikään tehnyt yhtä pitkiä päivävaelluksia kuin syksyllä. Kevät on kuvaajalle kaunista aikaa. Laskekaapa joskus, kuinka monta eri vihreän sävyä maisemasta löytyykään.

 

 

Maanantai-illan auringossa törmäsin kukkia kuvatessani myrkylliseen kultaan, korvasienien esiintymään. Tuloksena iso hedelmäpussillinen herkkukeiton aineksia. Illan hämärtyessä peurat laskeutuivat metsän rinnettä alas ja kävivät maistelemassa puutarhan makoisaa ruohoa sekä haistelivat marjapensaiden ja omenapuiden silmuja. Puutarhassa vieraili myös iso rusakko ja sorsapariskunta.

 

Maanantaina iltapäivällä pilvet kaikkosivat ja aurinko putkahti lämmittämään. Siellä, minne tuulet eivät osuneet, järven pinta oli lähes tyyni ja kuvaaja riisui lämpökerraston apukassiinsa. Sinne, minne tuuli osui, sai välikerrokset vetää takaisin päälleen.



 

 



Ensimmäinen yö vaatii aina totuttelua. Talvella tilaan tottuneet matkaajat ovat hieman ihmeissään patjan kovuudesta, ahtaudesta, viileistä lakanoista ja milloin mistäkin. Kun kesäreissu alkaa, ahtauteen tottuu nopeasti ja toiminta lutviutuu uomiinsa.  

Tiistaina keli oli aivan toisenlainen. Aamulla neljän aikaan heräsin mustarastaan lauluun ja myöhemmin sateen ropinaan. Aamutoimilla ei ollut kiirettä. Kun sade taukosi, lähdin kävelylle kuvaamaan tuoretta luontoa kastepisaroilla koristettuna. Tuuli runnoi sellaisella voimalla, ettei missään ollut suojassa. Ei tullut vilu, kun puki tarpeeksi päälle, suojasi latvan myssyllä ja kädet sormikkailla.

Koska säätieteilijät lupasivat lisää myrskytuulta ja märkää sadetta, palasimme takaisin tukikohtaan suunnittelemaan uusia reissuja.

Testireissu

Auto on kaiveltu esiin talvisuojasta ja siivottu perusteellisesti sekä tuupattu rekisteriin Trafin verkkopalveluja käyttäen. Hyvin toimii, jos yhteydet pelaa. Sivuilla on hyvä käyttöohjeistus.

Ensimmäisellä tunnustelureissulla ajettiin Pakilaan iltapäiväkahville ja ihailemaan kevätkukkien pihavalloitusta. Sää oli kolean tuulinen ja tihkuinen.