Eilinen ajomatka vanhaa Lahdentietä Hyvinkäälle loihti ajatuksen Tuusulanjärven kulttuurikohteista. Järven voi kiertää fillarilla, autolla tai juosten - kukin tavallaan. Näkymät ovat vaihtelevia maalaismaiseman viljelykasveista historialliseen rantatiehen ja moderneihin taajamiin.
Päivä oli aurinkoinen ja lämpötila nousi yli 20 asteen kun taivas oli kirkkaan sininen. Kuljettajan toiveesta järvi kierrettiin vastapäivään ja aloitettiin tutusta leirintäalueesta, joka ennen vanhaan oli täynnä kuhinaa, mutta nykyisin aika hiljainen, vaikka sijaitseekin lähellä Järvenpään keskustaa, historiaa ja kulttuuria.
Leirintäalueen lähellä sijaitsee Alvar Aallon arkkitehtuuria, taiteilijakoti Villa Kokkonen. Teimme ohimarssin autolla. Seuraavaan kierrokseen olisi ollut reippaasti odotteluaikaa. Ulkoa talo ei ole kummoinenkaan. Tyypillinen 70-luvun laatikko "alvarimaisuuksilla", mutta kenties se olisi yllättänyt sisäpuolelta.
Tuusulanjärven etelärannan tuntumassa sijaitsee Tuusulan suurin taajama Hyrylä, joka tuntuu muuttuneen valtavasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Toki tietä 45 on ajettu silloin tällöin Helsinkiin tai takaisin Hyvinkäälle, mutta ei silloin ole jääty tutkimaan taajamaa tarkemmin. Karavaanareilla on outo vaisto, jonka perusteella tutka vie lähimpään vankkurikauppaan. Samalla alueella oli koneliike, jonka paraatipaikalta löytyi traktoreiden museokappaleita.
Ikävä kyllä mainio ruokapaikka Krapi on suljettuna heinäkuun ajan. Ajoimme tarkoituksella ohi tykkimuseon (Ilmatorjunta) ja vahingossa Lottamuseon. Samalle jarrutukselle sopi myös Halosenniemi, jonne poikettiin. Parkkipaikoista oli pulaa, mutta aikamme pyörittyämme, löytyi tilaa vielä yhdelle. Aurinkoinen päivä oli saanut kulttuurin kuluttajat liikkeelle, minkä lisäksi Tuusulan kunta teki kunnallisteknisiä töitä lähimaisemissa, jolloin parkkipaikkoja oli tavallistakin vähämmän.
Halosenniemi on paikka, josta on upeat näkymät vastarannalle, Järvenpään siluettiin ja Sarvikalliolle. Kotimuseo, joka ajoittuu 1900-luvun alkukymmenille, on mielenkiintoinen sisältä ja ulkoa. Kuljettajan silmää hiveli rakennustekniikka ja kaunis kädenjälki. Kirjuria kiinnostaa kaikenlaiset yksityiskohdat puun syistä vanhaan ikkunalasiin ja sen tuottamiin alati muuttuviin auringon valomaalauksiin. Toki ihailen myös aikalaisten kädentaitoja. Pekka Halosen syntymästä tulee tänä syksynä 150 vuotta. Sen kunniaksi kotimuseossa on talvimaisemiin erikoistuneen maalarin näyttely "Luonnonlyyrikko". Luonnon lisäksi kotipiha ympäristöineen on antanut erilaisia luovia sytykkeitä maalaamiselle mm. värikkään pyykkipäivän tiimoilta. Halosenniemi oli onnistunut poikkeaminen, sillä kuljettaja ei ollut siellä ennen käynyt.
Loput kohteista olivatkin kaikille tuttuja, joten ajelimme järven ympäri kohti Hyvinkäätä. Jokelassa kävimme Kultahaarukassa, jossa söimme erinomaiset kanapihvit ja lohkoperunat. Ruoka oli hyvän makuista, palvelu ystävällistä ja erikoistoiveet otettiin huomioon. Ravintola olli siisti ja avara.
Pinkki polkupyörä oli Järvenpään grillikahvilan ulkopuolella. Sieltä emme löytäneet minulle syötävää, joten jatkoimme etsimistämme päätyen Jokelaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti