Lepopäivä: Ukonjärven lomakylä, Ivalo

• Tänään on otettu rennosti ja levätty.
• Syöty hyvin ja ulkoiltu.
• Tutustuttu kävellen lomakylän ympäristöön ja nautittu auringonpaisteesta sekä notkistettu ajamisesta jäykistyneisiin raatoihin asahin avulla.
• Ihailtu puolukoiden vaaleanpunaisia kukkia ja nuuhkittu suopursun kitkerän makeaa tuoksua.
• Riemuittu sinisestä taivaasta ja auringon lämmittämästä päivästä.
• Samalla on kuvattu tätä kaikkea niillä laitteilla, joissa on kamera.

Kolmas koukkaus Norjaan

Aamuyöllä kattoon rummutti sadepisaroita. Päivä jatkui ajoittain samalla teemalla, mutta rankkasateilta vältyttiin. Enimmäkseen sää oli tuulinen ja pilvinen. Tänään tuuppasin päälleni vähän lämpimämpää vaatetta. Farkut lensivät hyllyyn vaihtuen mikrokuitufleecekerrastoon ja tuulipuvun pöksyihin. Hetken mietin vielä villapuseron lisäämistä, mutta autossa olisi tullut kuuma. Ulkoillessani lisäsin yhden fleecetakin tuulitakin alle. Kynsikkäitä tuli ikävä, sillä ne unohtuovat kotiin ja sormikkailla kameran hallintalaitteet lipsuvat. Kädet olivatkin joka ulkoilun jälkeen jääkylmät.

Rutiininomaisesti olimme valmiit ylittämään Norjan rajan heti kymmenen jälkeen. Seurasimme jälleen leveää Tenojokea ja ihailimme Suomenkin tuntureita toiselta puolelta rajaa. Joella katselimme kalojen narraajia, jotka istuivat joko veneessä tai seisoivat joen rannalla onkineen. Leveässä joessa oli paljon hiekkasärkkäsaarekkeita. Tie toi eteemme pieniä värikkäitä kyliä hyvin hoidettuine taloineen. Tunturien rinteillä molemmin puolin rajaa näkyi pieniä mökkejä ja isompia huviloita. Joen rannan taukopaikoilla oli paljon autoja ja matkailuvaunuja.

Tana Brussa ylitimme leveän joen ja käännyimme kohti Varangerin vuonoa, jonka eteläistä reunaa seurasimme kunnes kipusimme tunturien välistä Ravtinden (468 m) rinnettä ylös. Siellä ihailimme kalan muotoista järveä syvällä laaksossa. Sen väri vaihteli valon ja varjon mukaan tumman havun vihreästä läpikuultavaan turkoosiin (nyt alkaa oikean väristen helmien etsiminen ;)

Neljän päivän vaellus kumijaloilla tunturien katveessa on ollut elämyksellinen. Lapin matkani on jäänyt Rovaniemen kaupunkiin tutstumiseen joskus 20 vuotta sitten. Jokainen päivä on tuonut eteen erilaisen palan Lapin luontoa, tuntureita, hiekkaa, kiveä, kalliota, kyliä ja vettä. Joka päivä on nähty lunta huipuilla. Jokainen maisema on ollut omalla tavallaan karua, mutta myös huikaisevaa kauneutta. Vaivaiskoivut ovat nimensä veroisia väkkyröisine runkoineen. Puuston joukosta bongasin pieniä mäntyjä ja katajia. Joitakin poroja köppelehti penkereillä aluskasvillisuuden kellertävinä. Eilen nähty lintuhavainto varmistui googlen avulla suohaukaksi. Tänään näimme merikotkan. Sen varmistan sitten kotona kun perkaan järkkärin kuvia.

Neidenissä eli Norjan Näätämössä ihailimme  komeaa koskea ja söimme välipalaa. Ihmettelimme täppärin jumittumista Norjaan, mutta unohdimme, että itärajalla rajavyöhyke on tavallista leveämpi. Täppäri oli enemmän ajan tasalla kuin me. Asia paljastui kun Euroopan Unionin jättimäiset kyltit olivat Suomen rajalla. Järkkärin akku riitti juuri Näätämön koskelle ja alkoi vilkuttaa akkun varausmerkkiä sen jälkeen. Tuuppasin kameran omaan kassiinsa ja otin tilalle PowerShotin, jolla otetaan kuvia vain eteenpäin. Sivuikkunoista tulee vain sotkua. Pari poroa jäi kuvaamatta kun pikku lamera ei pysty pikakuvaukseen ja valmiustilan pitäminen syö akun äkkiä tyhjäksi.

Suomen puolella Näätämöstä Sevettijärvelle, Inariin ja Ivaloon oli kaunista järvimaisemaa. Maasto oli aika rikkonaista ja kartan pienet siniset lammikot ovat luonnossa melko suuria vesialueita. Maasto vaihteli kivikoisista pirunpelloista hiekkaiseen mäntymetsään. Samat kivikot jatkuivat järvissä pieninä luotoina ja saaripötkylöinä. Sevettijärvellä oli lounastauon vuoro kauniilla mäntyhiekkarannalla. Kävin kuvaamassa muutaman ruudun levänneellä järkkärillä ja kaikilla muillakin laitteilla. Huikean kauniit hiekkarantamaisemat, mutta hiukkasen oli vilpoiset kuvauskelit.

Päivän päätteeksi leiriydymme kauniille ja rauhalliselle mäntykankaalle Ukonharjun lomakylään. Ajomatkaa Norjan kautta tuli tänään 364 kilometriä. Orava kävi jo toivottamassa meidät tervetulleiksi.

Kautokeino - Karigasniemi - Utsjoki

Yö alkoi itikan ininällä ja läpsäisyn äänillä. Ne mokomat odottavat imukärsät ojossa auton oven ulkopuolella. Mistä lie haistavatkin, että kumijaloilla varustettu säilykepurkki sisätää tuoretta verta. Aamusuihkussa paljastui punaisia kutiavia patteja.

Kymmenen jälkeen ajoimme Norjan rajan ylitse. Päivä oli harmaa ja alkumatkan sateet olivat lähinnä sadesumua, jonka joukkoon sattui muutama ropiseva pisara. Vettä juoksi maisemassa muussa muodossa - lukemattomossa puroissa, järvissä ja leveissä jokiuomissa. Ihailin tunturien vihreän värin kirjoa - koivuissa, havupuissa, kanervikossa, suon kasvustossa. Kaikkialla väriläikkinä kevään ja alkukesän kukkasia. Suopursua kasvoi matalina pensaina. Niittyleinikin joukossa oli tanakampaa, mutta isompaa versiota, joka paljastui kulleroksi. Karigasniemessä ihailin pihlajien valkoisia kukkia ja Utsjoella tienpientareen metsätähtimättäitä.

Seurasimme jokea, joka puikkelehti tunturien välissä alhaalla laaksossa. Tie mutkitteli joen vieressä kiiveten rinnettä ylös ja toista alas. Välillä kurvasimme tiukkojakin mutkia, mikä oli palkitsevaa kuvaajalle kun kurkottelin kuljettajan selän takaa etuikkunan maisemia. Osa matkasta oli hyvää tuoretta juuri päällystettyä tietä, mutta osa matkasta poukkoiltiin ja pompittiin sen verran rajusti, että kuvaaja tyrmäsi nenänsä ja otsansa kamerallaan. Joskus piti ottaa taijin opit käyttöön ja istua mahdollisimman rentona samalla kun tähtäili maisemaa kameralla. Kolmen päivän naksuttelun jälkeen akussa alkaa olla virta vähissä. Pitäkää peukkuja, että järkkäri pelittää vielä huomennakin. Sitten saattaa olla taas sähköäkin saatavissa ... ehkä. Onneksi kännyn pystyy lataamaan suoraan auton pistokkeesta. Se puhuu samaa kieltä isän täppärin kanssa.

Karigasniemessä kannattaa käydä lounaalla Tenon eräkievarissa. Ruoka on huippuhyvää ja erikoistoiveet otettiin huomioon. Paikka on entinen kauppa ja se on somistettu omintakeiseen tapaan. Sisustusideoita voi etsiä sillä aikaa kun annoksia valmistetaan. Kievarista voi varata huoneita, ravintolassa on siistit vessat ja televisiosta löytyy samat kanavat kuin kotona toisella puolella Suomea (minulla ei ole kotona maksullisia kanavia). Annosten hinnat olivat samaa luokkaa kuin Helsingin ravintoloissa, mutta hyvästä ruoasta kannattaa maksaa. Paikan pitäjinä on nuori mukava pariskunta.

Utsjoella yövymme Camping Lomakylässä. Pieni ja näpsäkkä alue sijairsee aivan Utsjoen keskustassa. Sosiaalitiloissa olisi toivomisen varaa. Hinta on suunnilleen sama kuin viime yönä, mutta vessat eivät ole yhtä siistit. Huomenna ei ole aamusuihkua, sillä sen hinta on 20 centtiä per minuutti. Eipä tullut mieleen kerätä kotona kolikkoarmeijaa matkalle mukaan. Yleensä kaikki automaatit toimivat eri sortin rahoilla. Onneksi päivä on ollut pilvinen ja viileä. SFC alueet ovat hemmotelleet meidät piloille ; )

Ylämäki, alamäki, töyssyjä ja kurveja sekä Lapin kaunista luontoa - matkaa kertyi tälle päivälle 315 kilometriä.

Skibotn - Palojärvi

Aamu alkoi hieman viileissä tunnelmissa. Kaasu oli loppunut aamuyöllä ja lämpötila autossa laskenut. Kaasupullon vaihdon jälkeen pannu hohkaisi pikaisesti termostaatin määräämään lukemaan. Unemme oli kuitenkin jo kaikonnut, joten aamutoimet alkoivat. Vinkistä kävin kuvaamaasa peilityynen Kilpisjärven ja naapurimaan lumipeitteisten tuntureiden heijastuksia. Kymmeneltä olimme taas matkalla kohti tunturien ja vuorien jonoja. Tie E8 kiemurteli joka suuntaan pitkin tunturien rinteitä ja solia. Norjan puolella tehtiin tienparannustöitä. Kalliota louhittiin, tasoiteltiin ja valmista levempää tietä asfaltoitiin. Koko tietyömaan matkan ajettiin opasauton perässä, jolloin toisesta suunnasta jonotettiin autoa odottaen. Maa-ainekset olivat pääosin kuivaa hiekkaa ja multaa. Välillä sukelsimme keltaiseen pölypilveen. Edessä ajavan auton takalasi oli pian tomuinen.

Tie putkahti yllättäen kauniiseen vuonomaisemaan. Ajoimme Skibotn kylän halki tietä kohti Lökvollenia. Tunnelin jälkeen käännyimme takaisin ja jaloittelimme. Minä otin kuvia kaikilla laitteilla, joissa oli kamera. Maiseman ihailun jälkeen teimme eilen unohtuneet Asahitreenit raittiissa ilmassa. Skibotn yleisen lämpömittarin mukaan asteita oli 14. Raikas tuuli piti ötökät kurissa. Norjan pikavisiittiin meni ajallisesti kolme tuntia, mutta reissu kannatti jo pelkkien kauniiden maisemien vuoksi. Suomen ja Norjan tullin edessä annoimme tietä viiden poron laumalle.

 

Kilpisjärveltä Palojärvensuulle matka jatkui toisintona eiliseen, mutta samat maisemat näyttivät mielenkiintoisilta myös nurinperin. Nälkäisenä napostelin loput viinirypäleet ennen lounaspysäkkiä. Tiellä kävi tuuli, mutta pusikkojen läheisyydessä toiveikkaiden ötököiden parvi hyökkäsi päälle. Ohvia nahkaan ja uusi yritys. Auton nokassa oli edustava kirjo ötököiden raatoja sekä käsivarren otusten verinäytteitä. Etuikkunassakin alkoi olla töhryjä, jotka varmasti näkyvät myös päivän ajotaipaleen otoksissa.

 

Palojoensuusta jatkoimme Enontekijön kautta Palojärvelle, jossa maasto oli hiekkaisempaa kuin edeltävällä suotaipaleella. Tällä matkalla tiellä juoksi sarvipää kruunuaan keikutellen. Palojärven leirintäalue Galdotieva sijaitsee yhdeksän kilometriä ennen Norjan rajaa. Alue on pienehkö paikka tuulisen järven rannalla. Alue ja huoltorakennus on siisti. Ihan toisen luokan paikka kuin viime yön leirintäalue, jonka parasta antia olivat upeat maisemat, sauna ja sisävessat oudon kimurantissa rakennuksessa.

 

Koko päivän on paistanut aurinko. Aamupäivä oli pilvetön. Suomen puolella taivaalla souteli pilvenhattaroita ja mitä etelämmäksi tulimme, sitä enemmän oli pilvenmuhkuroita taivaalla, mutta sateelta vältyimme tänäänkin. Aurinko hohtaa pilvien läpi nytkin. Huomiseksi luvattiin pilviä ja mahdollisesti sadekuuroja. Tänään matkamittariimme kertyi 319 kilometriä. Nyt olen käynnyt kaikissa pohjoismaissa paitsi Islannissa.

Tervola - Kilpisjärvi - 475 km

Aamutoimien jälkeen jatkoimme matkaan pohjoista kohden Tervosta Kemijoen itälaitaa. Ensimmäinen pysähdyskohde oli Rovaniemen Lidl, josta tankkasimme mukaan Saskiavettä ja banaaneja. Rovaniemeltä ajoimme Ounasjoen itälaitaa kohti Kittilää. Puolenpäivän aikaan pidimme hyppelytauon Tolosenrannalla.

Yhdeltä menimme Hotelli Kittilän ravintolaan lounaalle. Tarjolla oli erinomaista jaihelihakeittoa ja pippurihärkähöystöä lisukkeineen. Ruoka oli maukasta eikä sitä oltu pilattu liialla suolalla. Ihailin paikan kullanhuuhdontaan liittyvää somistusta ja kirjastoa. Lounaamme aikana ukkoskuuro tavoitti meidät, mutta Leville päästyämme, aurinko paistoi jälleen.

Muoniossa verryttelimme taas puolisen tuntia puoli neljän aikaan. Ihailin tuntureiden lakia ja jokien kirkasta vettä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja paikallispankin seinällä lämpömittari hehkutti 22 astetta. Muoniosta eteenpäin suunnistin paperikartan avulla, koska täppäri hukkasi kentän tämän tästä.

Kaffetauon pidimme kalapainotteisten kylttimainosten perusteella 16.30 vähän ennen Karesuvantoa, jossa tankkasimme lisää menovettä kulkupeliimme. Läntisellä taivaalla ja Ruotsin puolella satoi. Pilvet olivat synkän mustia. Säätiedotus oli luvannut ukkoskuuroja, mutta onnistuimme ajamaan niiden lomasta. Matkan aikana sataa ripotteli vettä satunnaisesti kun tiemme kohtasi sadepilvien reunat. Aina aurinko kuitenkin paistoi uudelleen tovin päästä.

Loppumatkasta ihailin luonnon kauneutta ilman kameraa kun aurinko kääntyi paistamaan kuvausikkunaani heijastaen sisätilan ikävästi ikkunaan. Olimme jo melko korkealla, koska lumiläikät näyttivät olevan lähempänä tietä kuin aikaisemmin. Kirkkaita puroja ja sinisiä järviä vilahteli puiden välistä tämän tästä. Asfaltti näytti rullatulta matolta, johon oli jäänyt pieniä muhkuroita. Matkan aikana näimme kolme yksinäistä poroa, joista kaksi ensimmäistä jolkutteli oikeaoppisesti tien laitaa pitkin vastaamme, mutta kolmas söi rinnepientareella.

Kilpisjärvelle saavuimme iltaseitsemän aikaan ja ryntäsimme saunaan heti saavuttuamme.  Saunan ja iltateen välissä kävin kuvaamassa Saanatunturin ympäristöä. Sää on kaunis, aurinkoinen ja lämmin, vaikka tuuli heiluttelikin puiden lehtiä. Aurinko paistaa yhä, vaikka kello on kohta kymmenen illalla.

Tämä on tällä hetkellä pohjoisin paikka, jossa ole yöpynyt. Viimeksi olen nähnyt lunta kesällä Sveitsin Alpeilla Euroopan reissulla 1979. Kiinassa olen ollut auton ja junan kyydissä jokseenkin korkealla, mutta tänään olen ollut Suomen korkeimmalla ajotiellä.

Tervola - SFC Ryynäsenniemi

Haukiputaalla valkeni lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä. Aamutoimien jälkeen lähdimme matkaan kohti Tervolaa, joka sijaitsee Kemin ja Rovaniemen. Matkalla ihastelimme Ohlavan tuulipuiston myllyjä, jotka näyttivät seisovan lähes paikoillaan katsoessamme niitä sivusta. Lähemmäs ajaessamme näimme siipien verkkaisen liikkeen. Lisää myllyjä oli rakennettu Rovanimen tien varteen.  

Pohjoiseen ajaessamme saimme muutaman sadepisaran niskaamme, mutta sadekuurot eivät ollleet kovin kastelevia tai viilentäviä. Rovaniemen tielle kääntyessämme taivaanrantaan kerääntyi uhkaavasti pilviä, mutta rankkasateita ei niskaamme tullut. Ryynäsennimelle saapuessamme ropisi hieman taajemmin, mutta sekin oli pian ohitse ja nurmikenttä kuivui lämmössä pian. Lounaan jälkeen tehdessäni aluekartoituksen kameran kera, kesätossuni pysyivät kuivina. Iltapäivä jatkui pilvisenä, lämpimänä ja melko aurinkoisena. Illalla sadekuuro kulki joenvartta pitkin muodostaen sateenkaaren, mutta sade ei yltänyt leirintäalueen puolelle. Lämpö on herättänyt pienet ja lujasti purevan ötökät, mutta toistaiseksi olemme säästyneet pahimmilta puremilta. Niitä on vaarmaankin luvassa lisää, jos keli pysyy lämpimänä.

Paikka on kaunis niemi Vähäjoen ja Kemijoen risteyksessä. Joet ovat leveitä ja tunne on kuin katselisi järven maisemia. Rohkea uimari kertoi lämpötilan olevan 11 astetta, joten virtaavasta vedestä tulee mieleen enemmänkin kotimaisemien kylmä merivesi. Itse en uskaltautunut heittämään talviturkkiani. Paleltaa pelkkä ajatuskin.

SFS-Caravan Napapiirin leirintäalue on hyvin hoidettu. Rakennukset ovat huolella rakennettuja ja suunniteltuja sekä sisäpuolelta siistejä. SFC alueet ovat kaikki olleet hyvin hoidettuja ja siistejä. Vaatimustaso on noussut 30 vuoden aikana roimasti sekä matkailijoilla että isännillä. Hintataso vaihtelee alueittain. Yleensä maksuun kuuluu sauna ja nykyään monessa paikassa on ilmainen wlan (täälläkin). Joissakin paikoissa sähkö on maksullista, toisinaan se kuuluu hintaan. Nykyään sähkölaitteet kuuluvat olennaisena osana karavaanareiden arkeen kahvinkeittimestä mikroaaltouuniin ja multimedialaitteisiin.

Tämän päivän kilometrisaldoksi kertyi 173 km ja aikaa välipalataukoineen sekä tietyömaineen noin neljä tuntia.

 

Sauna ja laituri

 

 

Keittiöstä löytyy uuni, mikroaaltouuni ja kolme tiskipaikkaa kuivauskaappeineen.

 

 

Naisten ja miesten vessaosastosta löytyy kaksi modernia suihkukoppia ja hyvät pitkäsäärisillekin sopivat vessakopit. Kaikki paikat ovat kiiltävän siistiä. Keittiö ja vessat suihkutiloineen ovat samassa rakennuksessa leirintäalueen toimiston kanssa. 

Haukipudas - SFC Rantasarka

Aamutoimien ja asahin jälkeen lähdimme lämpimästä Himangasta kohti pohjoista. Testasin samalla täppärin karttaa ohjelmoimalla reitin. Aluksi osoitin oli jälleen Kärsämäellä, mutta löysi oikean paikan kun lähdimme liikkeelle ja kipitti reittiä pitkin sinne, minne oli tarkoituskin. Raahessa teimme umpisolmun ajamalla tiukan vinkkelin risteyksen ohitse ja eksyimme samalla täydentämään muonavaroja ABC:n S-marketiin ja juottamalla autolle menovettä. Sen jälkeen pyörähdimme katsastamassa SFC Lohenpyrstön valtavan ison leirintäalueen. Pienen perheneuvottelun jälkeen päätimme jatkaa matkaa Haukiputaan tutulle alueelle osittain myös siksi, että huomisesta ajomatkasta ei tule ylettömän pitkää vaan tasoittaa kilometrimäärää kahdelle päivälle.

Kahden aikaan matkan varrelle sattui K-supermarket Liminganportti, jossa päätimme käydä syömässä, koska tiemainos hehkutti herkullista noutopöytää koko viikon ajan. Kaikki pointsit Kahvila-ravintola Katrin-Portin emännille, jotka selvittivät kärsivällisesti tarjolla olleiden ruokien sisältöä ja ainesosia sekä paistoivat lohiperhosen ilman kiellettyjä ainesosia. Vanhemmat herkuttelivat lasagnella ja chili con carnella ym. herkuilla. Ruoka oli hyvää ja siitä kiitin emäntää, joka tilauksen otti vastaan.

Muutaman tunnin ajelun jälkeen saavuimme Oulun seudulle, jossa riitauduimme navigaattorin kanssa kun se oli eri mieltä täppäriin ohjelmoidun matkan kanssa. Luotimme täppäriin. Se kannatti, vaikka navigaattori huomautteli koko matkan ajan, että käänny takaisin kun se on mahdollista. Viime kesän muistikuvat matkasta vahvistivat täppärin karttaohjelman oikeasta neuvonnasta. Kartalla liikkuva kursori auttoi kertomaan kuljimmeko oikeaan suuntaan. Loppumatkan ajan seurasimme alueen kylttejä.

SFC Rantasarkakin on isohko alue (157 paikkaa), mutta se on jaoteltu puiden ja pensasaitojen kanssa järkeväksi kokonaisuudeksi sen sijaan, että pari sataa vaunukuntaa olisi ujutettu isolle laakealle kentälle. Isännät ja emännät ovat täälläkin avuliaita ja opastavia kuten SFC alueilla yleensäkin. Talous- ja pesutilat vessoineen ja saunoineen ovat siistejä. Rantasarkan erikoisuus on sauna- ja suihkuvuorot. Saunauorot on jaaettu siten, että parillisilla numeroilla alkavat tunnit ovat naisille ja parittomat miehille. Suihkuvuorot on jaettu puolen tunnin vuoroihin naisille ja miehille.

Koska Rantasarkaankin on saapunut KESÄ eli sää oli aurinkoinen ja lämmin, kaivoi isä auton säilytystilasta tuolit esiin ja veivasi markiisin varjostamaan pahinta paahdetetta. Saunassa huomasin tänään, että ranteessani on kellonhihnan kohdalla vaalea rantu. Olen siis hieman ruskettunut sekä käsistä että jaloista, joille olen nyt kahtena päivänä antanut valohoitoa (1 h/päivä). Pelkäsin, että tänä kesänä rusketus koskee vain kämmenselkää ja naamataulua, joille aurinkolasit ja lippalakki muodostavat pesukarhunaamion.

Saunan jälkeen kävin aluekierroksen ja harjoittelin saunanutussani miekkasarjaa auton "pihamaalla". Melkein muistin koko sarjan ja vain kahdessa kohtaa piti pysäyttää ja pohtia, miten tästä jatkuu. Miekkana toimi tällä kertaa taikinalasta.

 

Meri ja alueen uimaranta, jonka välissä on tuulelta suojaava pieni kuusimetsikkö.