keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Skibotn - Palojärvi

Aamu alkoi hieman viileissä tunnelmissa. Kaasu oli loppunut aamuyöllä ja lämpötila autossa laskenut. Kaasupullon vaihdon jälkeen pannu hohkaisi pikaisesti termostaatin määräämään lukemaan. Unemme oli kuitenkin jo kaikonnut, joten aamutoimet alkoivat. Vinkistä kävin kuvaamaasa peilityynen Kilpisjärven ja naapurimaan lumipeitteisten tuntureiden heijastuksia. Kymmeneltä olimme taas matkalla kohti tunturien ja vuorien jonoja. Tie E8 kiemurteli joka suuntaan pitkin tunturien rinteitä ja solia. Norjan puolella tehtiin tienparannustöitä. Kalliota louhittiin, tasoiteltiin ja valmista levempää tietä asfaltoitiin. Koko tietyömaan matkan ajettiin opasauton perässä, jolloin toisesta suunnasta jonotettiin autoa odottaen. Maa-ainekset olivat pääosin kuivaa hiekkaa ja multaa. Välillä sukelsimme keltaiseen pölypilveen. Edessä ajavan auton takalasi oli pian tomuinen.

Tie putkahti yllättäen kauniiseen vuonomaisemaan. Ajoimme Skibotn kylän halki tietä kohti Lökvollenia. Tunnelin jälkeen käännyimme takaisin ja jaloittelimme. Minä otin kuvia kaikilla laitteilla, joissa oli kamera. Maiseman ihailun jälkeen teimme eilen unohtuneet Asahitreenit raittiissa ilmassa. Skibotn yleisen lämpömittarin mukaan asteita oli 14. Raikas tuuli piti ötökät kurissa. Norjan pikavisiittiin meni ajallisesti kolme tuntia, mutta reissu kannatti jo pelkkien kauniiden maisemien vuoksi. Suomen ja Norjan tullin edessä annoimme tietä viiden poron laumalle.

 
Kilpisjärveltä Palojärvensuulle matka jatkui toisintona eiliseen, mutta samat maisemat näyttivät mielenkiintoisilta myös nurinperin. Nälkäisenä napostelin loput viinirypäleet ennen lounaspysäkkiä. Tiellä kävi tuuli, mutta pusikkojen läheisyydessä toiveikkaiden ötököiden parvi hyökkäsi päälle. Ohvia nahkaan ja uusi yritys. Auton nokassa oli edustava kirjo ötököiden raatoja sekä käsivarren otusten verinäytteitä. Etuikkunassakin alkoi olla töhryjä, jotka varmasti näkyvät myös päivän ajotaipaleen otoksissa.
 
Palojoensuusta jatkoimme Enontekijön kautta Palojärvelle, jossa maasto oli hiekkaisempaa kuin edeltävällä suotaipaleella. Tällä matkalla tiellä juoksi sarvipää kruunuaan keikutellen. Palojärven leirintäalue Galdotieva sijaitsee yhdeksän kilometriä ennen Norjan rajaa. Alue on pienehkö paikka tuulisen järven rannalla. Alue ja huoltorakennus on siisti. Ihan toisen luokan paikka kuin viime yön leirintäalue, jonka parasta antia olivat upeat maisemat, sauna ja sisävessat oudon kimurantissa rakennuksessa.
 
Koko päivän on paistanut aurinko. Aamupäivä oli pilvetön. Suomen puolella taivaalla souteli pilvenhattaroita ja mitä etelämmäksi tulimme, sitä enemmän oli pilvenmuhkuroita taivaalla, mutta sateelta vältyimme tänäänkin. Aurinko hohtaa pilvien läpi nytkin. Huomiseksi luvattiin pilviä ja mahdollisesti sadekuuroja. Tänään matkamittariimme kertyi 319 kilometriä. Nyt olen käynnyt kaikissa pohjoismaissa paitsi Islannissa.

1 kommentti:

  1. Luin viime viikolla YLEn uutisesta, että Skibotn on Suomeksi Yykeänperä.

    VastaaPoista